Neulominen on kirjassa keskeisessä roolissa: päähenkilö Sonja löytää neulomisen ja käsillä tekemisen ilon, kun muu elämä on kaaoksessa. Olet itsekin innokas neuloja. Millainen suhde sinulla on neulomiseen? Miten se näkyy Sonjan kokemuksessa?
Äitini opetti minut neulomaan, kun olin teini-ikäinen, mutta toden teolla innostuin tarttumaan puikkoihin 6–7 vuotta sitten. Elämässä oli silloin stressaava vaihe, ja neulominen toi muulle elämälle vastapainoa. Yhä edelleenkin neulon ennen kaikkea rauhoittaakseni levotonta mieltäni. Kun käsillä on jotain tekemistä, on helpompi antaa samalla ajatusten tulla ja mennä ja sitä kautta rauhoittua. Toki neulominen edustaa minulle myös luovuuden toteuttamista ja uuden opettelua. On hauskaa valita joskus neuleohjeita, joissa on itselle vielä uusia tekniikoita, ja huomata, etteivät ne niin vaikeita olleetkaan.
Kirjassa neulominen on Sonjalle hyvin samanlaista kuin minulle itselleni. Ehkä juuri siksi halusin kirjoittaa neulomisesta, koska se on paitsi inspiroivaa, myös keino hiljentyä ja pysähtyä kiireessä.
Kirjaa kirjoittaessasi perehdyit myös tarkemmin lankojen ominaisuuksiin ja esimerkiksi lankojen värjäykseen. Millaisia asioita opit ja nousiko taustatutkimuksissa esiin jotain yllättävää?
Yksi yllättävimmistä asioista suomalaisista villalangoista on se, että kotimaisten lampaiden villasta suuri osa menee roskiin. Sen myyminen jatkojalostukseen ei aina ole tuottajille kannattavaa. Kirjoitusprosessin myötä perehdyin jonkin verran myös suomalaiseen villantuotantoon ja innostuin ostamaan kotimaisia villalankoja itsekin. Parhaillani minulla on niistä työn alla kirjoneulepusero.
Lisäksi innostuin ostamaan käsin värjättyä villalankaa, jonka värivaihteluita puikolla on koukuttavaa seurata.
Kirjan teemana on lempeämpi ja hitaampi elämä. Miten määrittelisit sen omin sanoin: mitä se tarkoittaa arjessa ja miksi siitä tuntuu tärkeältä kirjoittaa?
Hitaampi ja lempeämpi elämä tarkoittaa minulle ennen kaikkea omannäköistä elämää. Sitä, ettei lähde mukaan kaikkiin hullutuksiin ja kiireeseen, vaan keskittyy niihin asioihin, jotka ovat itselle merkityksellisiä. Sekin on tärkeää, että ottaa välillä aikaa pysähtyä esimerkiksi luonnon äärelle ja jättää kännykän taskuun.
Asun itse maalla vanhassa talossa, ja yritän muistaa täälläkin keksittyä siihen, miten kaunista keskeneräinenkin voi olla. Puutarhassani kasvaa rikkaruohoja ja talossa riittäisi aina lisää kunnostettavaa, mutta nytkin on jo kaikki hyvin.
Feelgood-kirjallisuuden kautta voidaan käsitellä usein hyvin syviä tunteita: kirjoissa paitsi ihastutaan ja rakastutaan, myös kohdataan pelkoja ja ollaan haavoittuvaisia. Mitä sinulle itsellesi merkitsee kirjoittaa feelgoodia juuri nyt, tässä ajassa?
Uskon feelgood-kirjallisuuden suosion johtuvan ainakin osittain siitä, että maailmantilanteemme on tällä hetkellä kovin ahdistava. Lisäksi olemme kiinni digilaitteissamme ja vietämme aikaa somepalstoilla ja uutissivustoilla vähän enemmänkin kuin olisi välttämättä hyväksi. Feelgood-kirjat ovat monelle yksi keino pitää tästä kaikesta vähän taukoa. Olenkin iloinen, jos kirjani voivat tarjota lukijoille hengähdyshetkiä.
Puutalorakkautta-sarjan ensimmäinen osa on ihastuttanut jo yli 10 000 lukijaa. Mitä ajattelet, kun näet tuon luvun – ja mitä se merkitsee sinulle kirjailijana jatko-osaa kirjoittaessa?
Luku tuntuu kunnialta, ja olenkin aidosti kiitollinen, että niin moni on jo löytänyt kirjani. Ensimmäisen osan kirjoittamiseen liittyi paljon epävarmuutta, koska kirjalla ei tietenkään aivan alussa ollut vielä edes kustantajaa. Kakkososaa kirjoittaessa itsellä oli jo kokemusta romaanin mittaisen kirjoitusprosessin läpiviemisestä, ja kyllähän kirjan suosio on tuonut myös itseluottamusta.
Jaana Tapion Ihan niin kuin piti ilmestyy 2.9.2026. Tutustu myös sarjan ensimmäiseen osaan Näin on hyvä.

