Kadonneet kirjallisuuden lajit

Sari Kivistön työryhmän teokset vetoavat kaikkiin niihin, jotka tuntevat selittämätöntä vetoa hämäriin kellareihin ja hämähäkinseittien peittämiin kirja-arkkuihin.

Löydöistään kirjoittajat intoilevat lukijoille niin kuin vain aidot bibliofiilit osaavat. Monet historian marginaaliin jääneet tekstit saavat uuden elämän. [...]

Kolmekymmentä kirjan lukua ovat keskenään eri pituisia, mutta tyylillisesti yllättävänkin yhtenäisiä. Kunkin kirjallisuuden lajin esittelyn lisäksi pohditaan syitä lajin katoamiselle ja mainitaan myöhempiä esimerkkejä lajin kuoleman jälkeisestä elämästä. [...]

Lukija saa tuntumaa myös vanhan kirjallisuuden tutkijoiden arkeen vaikeaselkoisten tekstien ja hauraiden käsikirjoitusten parissa, tai siihen kuinka fabliau-tekstien härski alapäähuumori herätti tutkijassa häpeää koko keskiajan puolesta. Pienistä huomioista kasvaa rikkaita näkymiä. 

[...] teos onnistuu tehtävässään: lukijan herkistämisessä kirjallisuuden syvälle historialle ja sen läsnäololle nykyajassa.

Kuisma Korhonen, Helsingin Sanomat

Unohtuneet kirjoitukset ja Kadonneet kirjallisuuden lajit ovat molemmat kiinnostavia ja onnistuneita kirjallisuushistoriallisia teoksia, jotka eivät tyydy vain kuriositeettikabinettimaisesti esittelemään nykyajasta kadonneita kirjallisia muotoja vaan tarkentavat katseensa myös laajemmin kirjallisen unohtumisen syihin, seurauksiin ja yhteiskunnallisiin konteksteihin. 

Atte Koskinen, Kiiltomato

Kaiken kaikkiaan tekijöillä on hyvin asiantunteva ote aiheeseensa. Siitä huolimatta teos on kirjoitettu melko lähestyttävällä kielellä välttäen tieteellistä jargonia. Ja vaikka mukana on yhteensä neljä kirjoittajaa, on teksteihin saatu ihmeen yhtenäinen ääni, joka voisi periaatteessa olla peräisin yhden ainoan kirjoittajan näppäimistöltä.

Kati-Annika Ansas, kulttuuritoimitus.fi