Peter Sandström vie absurdille roadtripille uudessa romaanissaan Glory Days

Absurdia, lempeää ja haikeaa

Peter Sandströmin Glory Days -romaanin (suom. Outi Menna) kertoja on mies, joka ajautuu usein naisten luottohenkilöksi. “Onpa ihanaa puhua vihdoin jonkun kanssa, joka ymmärtää”, he sanovat. Mies navigoi elämässään sinisilmäisellä herkkyydellä ja hienoisella melankolialla. Läheiset naiset ovat milloin rakastajia, milloin ystäviä ja “schwestereitä”. Hän kutsuu itseään riittämättömäksi isäksi, mutta kantaa silti hellää rakkautta vaimoaan Capricciosaa ja lapsiaan Calzonea ja Tropicanaa kohtaan. Vai onko sittenkin kaikkein lähimpänä Linda Maria – “kaislikkoinen ranta, johon rauhalliset aallot vierivät aurinkoisena syyskuun aamuna”?

Tarina käynnistyy taksin takapenkiltä. Määränpäänä on Glory Days -niminen vanhainkoti pienessä Betlehemin kylässä, jossa kertoja­miehen nyt jo 110-vuotias äiti asuu. Perillä selviää, että vanhainkoti on suljettu. Kukaan ei tiedä, minne vanhukset ovat kadonneet.

Romaanin maailma vilisee kolhiintuneita eläimiä: variksia, koiria, kissoja, kani ja papukaija. Eläimet eivät ole vain rekvisiittaa, vaan aktiivisia hahmoja, jotka vaikuttavat ihmisten elämään enemmän kuin arvaammekaan. Eläinten kolhut peilaavat romaanin ihmishahmojen kolhuja.

Pohjanmaa elää Sandströmin teksteissä

Vaikka Sandström on asunut Turussa vuosikymmeniä, Pohjanmaa on hänen sielunmaisemansa, ja murre on hänen ensimmäinen kielensä. Ajan ja paikan etäisyys tekee pohjalaisista ympäristöistä luontevan kirjallisen laboratorion, johon hän palaa: “Pohjanmaa on sielussani missä ikinä asun.” Murteen ja maiseman läsnäolo antavat Glory Days -romaanille Sandströmille tunnistettavan pohjavireen.

Peter Sandström on saanut Runeberg-palkinnon ja ollut ehdolla sekä Finlandia-palkinnon että Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ruotsinkielisen alkuteoksen Glory Days on julkaissut Schildts & Söderströms. Romaanin on suomentanut Outi Menna.