Päivi Storgård

Tamperelaistyttö on päätynyt Ahvenanmaan pohjoiseen saaristoon, Jurmon saarelle. Emännöin pientä retkeilymajaa, kahvila-ravintolaa ja vierasvenesatamaa. Perheeseeni kuuluvat mies, aikuinen tytär ja vaihteleva määrä teini-ikäisiä sekä näppikselläni kirjoittava kissa. Kirja, johon mieluiten tartun on Sinikka Nopolan tragikoominen Ei tehrä tästä ny numeroo. Oma taiteenlajini on klassinen henkilöhaastattelu. Olen myös historiahullu ja ongin kustakin elinympäristöstäni aina ensin vanhat tarinat.

Miksi kirjoitat?
Kirjoitan, koska kieli on minulle luontaisin keino avata ja ymmärtää maailmaa. Kirjoitan myös jättääkseni jonkinlaisen jäljen siitä, että kerran olin olemassa. Kirjoitan keskustellakseni lukijan kanssa rivien välissä. Ja tietenkin kirjoitan siksi, että se on sekä hauskaa että kamalaa.
 
Miksi kirjallisuus on tärkeää?
Opin lukemaan 5-vuotiaana istuessani mummin sylissä hänen lukiessaan ääneen. Se on elämäni kirkkaimpia oivalluksia: näin voi siis välittää ajatuksia, kertoa tarinoita, seikkailla, oppia. Entisen kotikaupunkini Tampereen kirjastontädeillä oli suuri vaikutus siihen, mitä maailmasta ymmärrän ja tunnen, he kun antoivat minun lainata myös aikuisten hyllyistä...
Päivi Storgård

Kuva: Helen Korpak Lataa painokelpoinen kuva

Olet valaissut minun tietäni

Keinulaudalla