Ulpu-Maria Lehtinen halusi luoda maailman, johon lukija ikään katsomatta voisi eksyä

Ulpu-Maria Lehtinen, miten sinusta tuli kirjailija?

– Ensimmäistä kertaa haave heräsi 11-vuotiaana. Monen käänteen kautta unelma lopulta toteutui noin 27 vuotta myöhemmin – ensin minusta tuli vuosien varrella toimittaja, käsikirjoittaja, copywriter ja sarjakuvapiirtäjä.

Oliko sinulle heti selvää, että kirjoittaisit fantasiaa/spefiä (spekulatiivista fiktiota)?

– Spefi on selkeästi genreni. Koen sen kiehtovaksi ja tietyllä tavalla ihanan ajattomaksi siihen verrattuna, että sitoisin tarinan tiukasti arkeen ja nykyaikaan. Minusta fantasia ei parhaimmillaan ole silkkaa eskapismia. Pidän erityisesti siitä, että sen kautta on mahdollista käsitellä monia ajankohtaisia teemoja nykyhetken hälystä irrallaan.

Mitkä ovat omia suosikkikirjojasi?

– Luen monenlaista kaunokirjoista tietokirjoihin ja sarjakuviin. Rakastan suuria inspiroivia tarinoita ihmisyydestä lähes mahdottomien haasteiden edessä. Ja sitähän esimerkiksi fantasia usein on: irrallaan ajasta, universaalien perustunteiden äärellä ja tietenkin kuorrutettuna kaikenlaisella hauskalla, kuten juonittelulla, huumorilla ja mysteereillä.

Miten tarinasi muotoutuvat ja miten rakennat maailmaa?

– Kalmanperho-trilogian juonikuviot ovat vallanneet koko työhuoneen seinän. Näyttää jokseenkin siltä kuin täällä asuisi dekkareista tuttu eläköitynyt poliisi, joka yhä jahtaa pakkomielteisesti sitä pirullista rikollisneroa, jota ei koskaan saanut kiinni. Käytän myös Word-dokumentteja ja muistikirjoja, joiden muistiinpanot näyttävät usein erittäin sekavilta. Tärkeintä on kuitenkin saada ideat ylös.

Miten kuvailisit Kalmanperho-trilogian tunnelmaa ja maailmaa?

– Kalmanperhossa nuoren päähenkilön Liljan kasvutarinaan kietoutuu sekä valtajuonia, jännityselementtejä että ystävyyttä ja ensirakkauden kuplintaa. Historiavaikutteinen fantasiamaailma, johon Lilja eksyy, toimii kontrastina nykyajalle, ja samalla haastaa hänen arvonsa ja tapansa toimia.

Millaisia teemoja pohdit Kalmanperho-trilogiaa kirjoittaessasi?

– Lilja ja muut kirjan keskeiset henkilöt kamppailevat ymmärtääkseen paremmin muita ja itseään – ihmisten välisten kuilujen ja pelkojen ylittäminen on nähdäkseni jotain, minkä eteen kannattaa nähdä vaivaa, vaikkei se ole aina helppoa tai käy meiltä luonnostaan. Tarinassa ei pohjimmiltaan olekaan kyse yksinäisen sankarin matkasta, vaan siitä, että kenties meillä on vielä toivoa – yhdessä.

– Mielestäni fiktiolla ja etenkin tarinoilla, joissa uskoa ihmisiin ei ole kokonaan kuopattu, on oma roolinsa siinä, ettei maailmankuvamme synkisty liikaa. Uskon, että jos me ihmiset olisimme pohjimmiltamme sotaisa ja häijy laji, emme olisi päässeet tänne saakka. Ystävyys, rohkeus ja halu rakentaa maailmasta oikeudenmukaisempi eivät toivottavasti koskaan mene kokonaan pois muodista, koska ne ovat ihmisyyden ydintä. Haluan ennen kaikkea kertoa ystävyydestä, omaksi itsekseen kasvamisesta ja vallasta tarinan, jossa on mukana pimeyden lisäksi valoa.

Kenelle Kalmanperho-trilogia on kirjoitettu?

– Tavoitteeni oli kirjoittaa maailma, johon lukija ikään katsomatta voisi eksyä. Trilogia sopii sangen nuorillekin lukijoille noin 12-vuotiaasta ylöspäin, mutta mielestäni nuoren päähenkilön kautta voi hyvin kertoa tarinaa, joka parhaimmillaan koskettaa monen ikäisiä. Minusta hyvä nuortenkirja on ennen kaikkea hyvä kirja. Onkin ollut mukava kuulla somessa, että Kalmanperhoa lukevat nuorten lisäksi usein myös aikuiset fantasian ystävät.

Kirjasuosituksia tämän blogin lukijoille?

– Kun seuraavalla kerralla käyt kirjastossa tai kirjakaupassa nuortenkirjahyllyllä, tartu paksuun fantasiakirjaan, solahda säeromaaniin, kerää kirjapino mukaasi – ja katso, mitä tapahtuu.