Susanna Hast EU:n kirjallisuuspalkinnon lyhytlistalle romaanilla Toivottomuus

Susanna Hastn teos on aiemmin ollut ehdolla myös Runeberg-palkinnon saajaksi, ja hänen esikoisromaaninsa Ruumis/huoneet (2022) voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon. Nyt EU-ehdokkuus nostaa Hastin yhä vahvemmin eurooppalaiseen kirjallisuuskeskusteluun.

Toivottomuus – romaani äidin vallasta

Toivottomuus tarttuu yksityisesti ja yhteiskunnallisesti kipeään aiheeseen: äidin ja aikuisen tyttären suhteeseen, vallankäyttöön ja irti päästämisen mahdottomuuteen.

Romaani kysyy, mitä tapahtuu, kun puhuminen ei enää korjaa mitään. Voiko perheenjäsenen leikata irti elämästään ja mitä siitä seuraa?

Teos tarkastelee perheinstituutiota ja sitä koossa pitäviä käsitteitä, kuten perintöä, lahjaa, isää ja äitiä, armottomasti ja tarkkanäköisesti. Se kuvaa intiimin suhteen sisäsyntyistä väkivaltaa ja erottautumisen välttämättömyyttä. Samalla romaani asettuu osaksi laajempaa äiti–tytär-suhdetta käsittelevää kirjallista jatkumoa ja keskustelua yksilön kokemuksen rajallisuudesta.

Euroopan unionin kirjallisuuspalkinto nostaa uusia ääniä

European Union Prize for Literature (EUPL) tuo esiin nousevia eurooppalaisia kaunokirjallisia ääniä ja edistää kirjallisuuden liikkuvuutta yli kielirajojen. Vuoden 2026 voittaja julkistetaan toukokuussa Varsovassa.

Ehdokkuus vahvistaa suomalaisen nykykirjallisuuden näkyvyyttä Euroopassa ja avaa teokselle mahdollisuuksia käännöksiin ja kansainväliseen levitykseen.

Suomen valintaraadin perustelut:

Toivottomuus on vahva valinta Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi, koska se yhdistää taiteellisen kunnianhimon ja ajankohtaisen tematiikan. Romaani tarkastelee, miten henkilökohtaiset historiat muotoutuvat vallan, hiljaisuuden ja tunneperinnön kautta, ja käsittelee kysymyksiä, jotka resonoivat yli kansallisten rajojen: miten trauma siirtyy sukupolvelta toiselle, miten valta toimii perheissä ja instituutioissa sekä miten yksilöt pyrkivät palauttamaan toimijuutensa.

Yksi teoksen keskeisistä vahvuuksista on sen muodonvarmuus. Perinteisen lineaarisen juonen sijaan merkitys rakentuu kerroksellisista muistoista, ruumiillisesta havainnosta ja vaihtelevista psykologisista tiloista. Tämä rakenteellinen rohkeus kytkeytyy laajempaan eurooppalaiseen kirjalliseen traditioon, jossa arvostetaan kokeellisuutta ja älyllistä haastavuutta. Samalla kerronta pysyy vahvasti kiinni eletyssä kokemuksessa – synnytyksessä, asumisen epävarmuudessa, akateemisissa torjunnoissa ja ristiriitaisissa vanhempi–lapsi-suhteissa – mikä tekee teoksen aiheista yhteiskunnallisesti tunnistettavia ja ajankohtaisia.

Romaani erottuu myös voimakkaalla ruumiillisuuden kuvauksellaan. Emotionaalista haavaa ei käsitellä abstraktina ilmiönä, vaan se näyttäytyy kehossa asuvana kokemuksena, joka muokkaa eleitä, aistimuksia ja käsitystä itsestä. Yhdistämällä teoreettisen tietoisuuden ja aistivoimaisen kerronnan teos rakentaa sillan kriittisen ajattelun ja välittömän tunnevaikutuksen välille.

Näin Toivottomuus osallistuu eurooppalaiseen keskusteluun haavoittuvuudesta, eriarvoisuudesta ja sukupolvien välisestä vastuusta. Sen tyylillinen rohkeus, psykologinen tarkkanäköisyys ja kyky muuntaa yksityinen kipu laajemmaksi kulttuuriseksi kysymykseksi tekevät siitä vahvan edustajan uudistuvasta ja tulevaisuuteen suuntautuvasta eurooppalaisesta kaunokirjallisuudesta.