Pieni tarina, suuret merkitykset
Kirjan päähenkilö Melissa pääsee kylään täti Mirandan luo. Mirandan luona arki on juhlaa: järjestetään teekutsut, nauretaan ja ollaan lähekkäin. Miranda on erilainen kuin muut aikuiset – pehmeä, hauska ja aina iloinen. Tarina rakentuu pienistä, tunnistettavista hetkistä, jotka ovat lapselle suuria.
Kaupan kassajonossa vieras lapsi kiinnittää huomionsa Mirandan muhkeaan mekkoon ja kysyy siitä suoraan. Miranda kertoo, että kyseessä on romanihame, osa perinnettä. Hetki on yksinkertainen, mutta merkityksellinen – juuri tällaisissa tilanteissa ennakkoluulot voivat alkaa purkautua.
Romaniperinne näkyväksi lapsen tasolla
Ramona Schwartzille oli tärkeää, että kirja on nimenomaan lapsille suunnattu. Varhaiskasvatuksessa työskennelleenä hän näkee, miten suuri merkitys tarinoilla ja kuvilla on lasten käsityksille maailmasta. Romanikulttuurissa keskeistä ovat yhteisöllisyys, sukupolvien välinen yhteys ja toisten ihmisten kunnioittaminen – arvot, jotka kulkevat kirjan läpi ilman selittämistä tai opettamista.
Yhteistyö kokemuksen ja taiteen välillä
Sanna Pelliccioni kertoo, että kirja sai alkunsa tarpeesta: romaneihin liittyviä kuvakirjoja on Suomessa yhä vähän. Yhteistyö Ramonan kanssa oli välttämätöntä, jotta tarina ja kuvamaailma olisivat kulttuurisesti uskottavia. Ramona kommentoi muun muassa pukeutumista, nimiä ja arjen tilanteita ja auttoi hahmottamaan, mitkä yksityiskohdat ovat olennaisia.
Mirandan hahmo syntyi haastattelujen ja keskustelujen pohjalta. Romanihame on keskeinen visuaalinen elementti, mutta samalla se on osa elävää kulttuuria, ei koriste tai kuriositeetti.
Vastuu ja mahdollisuus lastenkirjassa
Vähemmistöjä käsittelevä lastenkirja tuo mukanaan suuren vastuun. Sanna Pelliccionin mukaan on ratkaisevaa, että vähemmistön edustaja on mukana prosessissa. Näin vältetään yksinkertaistaminen ja stereotyypit, ja syntyy teos, jossa myös romanilapsi voi tunnistaa oman kulttuurinsa.
Samalla kirja tarjoaa muille lapsille ja perheille mahdollisuuden kohdata romanikulttuuri osana suomalaista arkea.
Kuvakirja keskustelun avaajana
Mirandan mekko osoittaa, miten kuvakirjat voivat purkaa ennakkoluuloja. Lapset kysyvät luontevasti, ja aikuiset saavat tilaisuuden vastata avoimesti. Monesti juuri lapset toimivat perheen ”sivistäjinä” ja vievät keskustelun suuntiin, joihin se ei muuten kulkisi.
Kirja muistuttaa, että moninaisuus ei ole poikkeus vaan osa yhteistä todellisuutta – ja että jokainen ihminen on erityinen.
