Rupesin kirjoittamaa vasta aikuisiällä, aloitettuani kirjallisuuden opinnot. Nyt en pysty lopettamaan. Nyt tiedän. Vain kirjoittamalla voin luoda jotakin kokemuksistani. Vain sanojen kautta löydän jatkuvuuden, joka usein puuttuu arjesta ja elämästä. Nykyään näen kertomuksen arvoisia tarinoita ja ihmisiä kaikkialla ympärilläni. En enää pysty olemaan hiljaa, ja epäilen että tämä voi olla sekä hyvästä että pahasta.
Lapsena tai nuorena en ikinä ajatellut että minusta tulisi kirjailija. Muutos tapahtui yllättäen kun 27-vuotiaana rupesin kirjoittamaan säännöllisemmin ja systemaattisemmin. Ensin syntyi novelleja ja sen jälkeen luettuani kaksi kirjaa jotka täysin muuttivat käsitykseni kirjoittamisesta ja lukemisesta kirjoitin ensimmäisen kokonaisen kirjani, Vaskivuorentie 20.
Miksi kirjallisuus on tärkeää?
Kirjallisuus on yhä yksi parhaimpia tapoja välittää kokonaisvaltaista maailmankatsomusta, omaa positiota, yhtä psyykettä ja/tai suhtautumistapaa. Sen lisäksi yksilön ja maailman välisen synteesin kuvaus ei missään muussa taidemuodossa ole yhtä terävä ja saavutettava kuin kirjallisuudessa.
