Katja Lahti
Otin kirjoittajan urani ensiaskeleita jo 8-vuotiaana. Päätoimitin Mailman Eläimet [sic] -julkaisua, jota painettiin erään vakuutusyhtiön kopiokoneessa ja jaettiin naapurustoon kahden markan vapaaehtoisen suorituksen toivossa. Seuraava printti-innostus iski yliopistolla, jossa ryhdyin ainejärjestön lehden päätoimittajaksi.
Sitten alkoi työelämä ja pitkään kirjoittaminen liittyi lähinnä projektisuunnitelmiin, kunnes tutustuin äitiyden myötä blogimaailmaan. Työkavereilta lahjaksi saatu Project mama -blogi pisti näppäimistön napsumaan ja siitä tuli muutamassa vuodessa yksi Suomen suosituimpia perheblogeja. Blogista tuli äitiystunnelmieni tuuletuskanava ja vertaistukialusta samoista ajatuksista kiinnostuneille suomalaisäideille. Blogin kautta sain myös kimmokkeen kirjoittaa ensimmäisen tietokirjani, suositun Vuoden mutsin sekä sen jatko-osan.
Kirjoittaminen jäi elämään kiinteäksi osaksi. Lasten myötä elämääni tulivat lastenkirjat ja kiinnostuin fiktiosta: perheemme ruokapöytäapureina toimineet mörököllit pääsivät kansien väliin joulukuussa 2012 omakustanteena. Keväällä 2017 ystävän kanssa perustettu Pieni novelliblogi on tarjonnut kirjoittamiseen loistavaa treeniä.
Samoihin aikoihin syntyi ajatus pitkän romaanin kirjoittamisesta. Ja kun eräs joulu tarjosi siihen loistavan lähtökohdan, pääsin alkuun.
Pitkän tarinan kirjoittamisessa jännin oli havainto tarinankerronnan ja itse tarinan välinen suhde, miten niistä vääjäämättä tulee enemmän kuin osiensa summa. Toinen yllätys koski sitä, miten tunteikas projekti romaanin kirjoittaminen on.
Tällä hetkellä toimin modernin työelämän mannekiinina ja elätän itseni konsulttina, kirjailijana, puhujana ja bloggaajana.
Miksi kirjoitat?
Kirjoitan, koska se on tapani puhua. Olen oppinut kirjoittamaan kirjoittamalla. Pidän värikkäästä kielestä, keskeneräisistä ihmisistä ja onnellisista lopuista.
Miksi kirjallisuus on tärkeää?
Minkään muun välineen kautta ei pääse niin hyvin toisen ihmisen nahkoihin kuin kirjan. Minun mieleeni jäävät erityisesti kirjat, jotka ovat tarjonneet tarinan lisäksi eväitä henkilökohtaiseen kasvuun, auttaneet näkemään inhimillisiä ristiriitaisuuksia ja olemaan lempeämpi itselleen.
