Spleenish
Nuoren ja lupaavan ihmisen maailma on täynnä mahdollisuuksia: poikkitaiteelliset projektit, zinetys, valokuvaaminen, ruokabloggaus, neulebloggaus, seuraavan sukupolviromaanin kirjoittaminen. Mutta entä jos vain haluaa rypeä itsesäälissä kotona alusvaatteisillaan? Miksi kaikkea pitäisi?
Spleen on raskasmielisyyttä, melankoliaa, haluttomuutta, ikävystymistä. Spleenish on olotila, joka kuvastaa y-sukupolven maailmaa kaikki on yhtä aikaa helppoa ja epävarmaa. Muut ihmiset ovat fiksumpia, laihempia, aikaansaavempia.
Omaelämäkerrallisessa sarjakuvaromaanissa Ulla Donner pohtii sitä kaikkea, mikä estää häntä tulemasta uudeksi mahdollisuuksien ihmiseksi.
Ruotsinkielinen alkuperäisteos ilmestyi Schildts & Söderströmsillä keväällä 2017.
Ulla Donnerin Spleenish on sarjakuvaromaani, jota luin nyökkäillen ja tyrskähdellen. Se onnistuu punertavanoranssilla kuvastollaan luomaan kokemuksen ja kokonaisuuden, johon on 2010-luvun kaupunkilaisena ja nuorehkona aikuisena (hah, milloinkohan se ajanjakso päättyy?) helppo samastua, vaikkei suoranaisesti luovalla alalla olisikaan. /---/ Spleenish on sekä hauska että vakava. Ajaton ja kuitenkin juuri tämän hetken ajankuvaa. Se sopii sille, joka vasta hapuilee kohti omia valintojaan ja niin ikään sille, joka on ehtinyt jo katua tiettyjä askelia.
Blogi, Eniten minua kiinnostaa tie
Sarjakuvasta väkisinkin tunnistaa elementtejä, jotka voi liittää omaan, tuttavan tai ylipäänsä oman sukupolven elämään. Lukeminen teki tavallaan vähän kipeää juuri siksi, että se onnistui paikoin pistelemään jonnekin sisimpääni kaikella oman sukupolveni ahdistuksella.
Blogi, Pieni kirjasto
Tarina on tuttu ja nykyajan ilmiöt tunnistettavia. Miten nuorten aikuisten keskuudessa leviää sanaton sääntö siitä, että kaikilla tulisi olla jokin oma juttu. Täytyisi olla poikkeava, erikoinen ja mieleenjäävä yksilö. Täytyisi puuhailla jotain, edustaa itseään sosiaalisessa mediassa ja pitää itsestään jatkuvaa meteliä.
Blogi, Ei vain mustaa valkoisella
Donnerin ote (itse)ironinen. Hän esittelee tapoja ja ilmiöitä, joilla itse tehdään oikein ja samanaikaisesti kyseenalaistaa niiden turhanpäiväisyyden. Älkää kertoko kenellekään, mutta löysin Spleenishistä useammankin nuoremman ystäväni.
Blogi, Valetulenkantajan kirjablogi
Teoksen rytmi ja rakenne ovatkin varsin onnistuneita, ja kuvakerronnasta ja tekstistä tulee eheä kokonaisuus, joka samalla naurattaa että vetää vakavaksi.
Olen Donnerin kanssa samaa ikäluokkaa ja varmasti myös saman koulutetun kaupunkilaisen punaviherkuplan sisällä. Siksi teos puhuttelee, osuu lähelle.
Kohtisuora-blogi
Luin elämäni ensimmäisen sarjakuvaromaanin, Ulla Donnerin kirjan Spleenish ja pidin siitä niin, että taidan lukea sen uudestaan.
Ei saa mennä ulos saunaiholla -blogi
Graafikko Ulla Donner leikittelee kiehtovasti ja varmalla taidolla punavärillä ja typografialla. Sinna Virtasen suomentama romaani teos ilmestyi samanaikaisesti myös ruotsiksi herättää ajatuksia, mutta myös odotuksia tämän uuden tekijän jatkosta. Hieno esikoisteos.
Juhani Tolvanen, Ilta-Sanomat
Donner kuvaa teoksessaan draivinsa menettänyttä nuorta aikuista siis ihmistä, jollaiseksi minä ja moni kaltaiseni milleniaali taideihminen on varmasti ainakin jossain kohtaa elämäänsä ajautunut. Kirjassa minua puhutteli paitsi sen oivaltava musta huumori myös teoksen kiivastahtinen muoto, joka muistutti muun muassa Instagram-tarinoista ja gif-meemeistä.
Aili Mattila, Kulttuuritoimitus
Ulla Donner
Luonnollinen näytelmä
