En voi sua unhoittaa poies
Kuva: Teija Soini
Hyväsydäminen ja palavasieluinen Emerentia Brant asuu Oulussa isänsä ja hienostelevan äitipuolensa porvaristalossa. Emmi opettaa lukemista lapsille mamselli Wacklinin tyttökoulussa ja aikuisille köyhäintalolla, huolehtii palvelusväestä sekä kituvan kotitilansa asioista. Ainoa, mikä Emmiä ei kiinnosta lainkaan, on äitipuolen junailema avioliitto Brantien kauppahuoneen perijäksi kaavaillun nuoren harjoittelijan kanssa - tai avioliitto ylipäänsä.
Siksi onkin hämmentävää, ettei Emmi saa erästä Tukholmasta Ouluun vierailulle saapunutta jäykkäilmeistä aatelisherraa mielestään. Tämä Laurence von Rosen ottaa itsensä aivan liian vakavasti, ja on sitä paitsi lupautunut solmimaan säätynsä mukaisen avioliiton Tukholmaan palattuaan.
Emerentialla on niin paljon tekemistä, ettei hän ehdi antautua lemmenasioille. Mutta sitten tapahtuu jotain, mikä saa hänet huomaamaan, että myös omasta onnestaan on huolehdittava, sillä kukaan muukaan ei voi olla siitä vastuussa.
En voi sua unhoittaa poies kuvaa verevästi ja viihdyttävästi itsenäisen nuoren naisen elämää pohjoisessa tervakaupungissa aikana, jolloin uskoa ihmisten vapauteen tai yhdenvertaisuuteen ei pidetty hyveenä, toisin kuin tuottoisia naimakauppoja.
Â
(--) koin olevani tämän tarinan kanssa turvassa. Toiset asiat lutviutuvat välillä vähän turhankin helposti, toiset asiat eivät meinaa selvitä millään, mutta pääasia on, että tapahtumat etenevät jouhevasti - ja draamaa riittää vaikka kahden pienen pohjoismaisen kaupungin tarpeiksi. Ja onhan tämä kirja myös erittäin hyvin kirjoitettu! Paksu teos jaksaa kyllä pitää aika hyvin otteessaan alusta loppuun saakka. Suosittelen siis ehdottomasti historiallisen viihteen ystäville - ja Oulua rakastaville.
Viivi, Kirjailuja-blogi
Oulu tuo kaivattua vaihtelua kotimaisten historiallisten romaanien miljööseen, sillä on virkistävää lukea Perämeren rannikon elämästä sen sijaan, että liikuttaisiin aina Etelä-Suomessa.
Romaanin kieleen antaa oman leimansa kahtiajako ruotsia puhuvien porvareiden ja köyhempien suomalaisten välillä. Vähäaho luo pohjoispohjalaisella murteella henkilöhahmojen puheenparteen aitouden tuntua.
Erityisesti Emerentia kiinnittää huomioita luokkaeroihin, mutta hänen havaintonsa eivät ole ylitseampuvan nykyaikaisia, vaan sellaisia, jotka istuvat hyvin ajankuvaan.
Juonenkäänteitä ei vyörytetä lukijan eteen hirveällä kiireellä, sillä kerronnassa on vanhanaikaista verkkaisuutta varsinkin romaanin alkupuolella. Vaikka rakkausromaanin loppuratkaisu
ei pääsekään yllättämään, Vähäaho onnistuu saamaan henkilöhahmoihinsa ilahduttavasti syvyyttä.
Heidi Kuosmanen, Savon Sanomat
Anu Vähäahon upea esikoisteos En voi sua unhoittaa poies sijoittuu 1820-luvun Ouluun. Päähenkilö on porvarisneito Emerentia, joka muistuttaa Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon Elizabethia. Emerentia on sanavalmis ja oikeudentuntoinen eikä pidä hyviä naimakauppoja elämänsä päämääränä vaikka on jo 25-vuotias. Silti hänenkin on valittava tiensä rakkaudessa.
Anna-lehti