Jaana Tapion esikoisromaanissa muutetaan maalle ja opitaan hidastamaan elämää

Jaana Tapion esikoisromaani Näin on hyvä kuvaa maalle muuttavan Annan edesottamuksia. Vanhassa puutalossa riittää laitettavaa ja puutarhassa kitkettävää, mutta apunaan hänellä on onneksi naapurit – joista erityisesti yksi aiheuttaa sydämentykytyksiä. Luvassa on herkkää tunnelmointia suomalaisten maalaismaisemien äärellä, vanhan talon narinoita ja tietysti romantiikkaa.

Näin on hyvä on hurmaava romaani kaupungista maalle muuttavasta Annasta. Mistä sait idean tarinaan?

– Muutin itse maalle vanhaan taloon kaksitoista vuotta sitten. Jo silloin ajattelin, että haluaisin kirjoittaa jotakin maalla asumiseen liittyvää. Vuodet vierivät eikä ajatus jättänyt rauhaan, ja pikkuhiljaa aikomukset muuttuivat tarinaksi.

Mikä oli vaikeinta – tai yllättävintä – esikoiskirjan kirjoitusprosessissa?

– Kun lähetin käsikirjoituksen kustantamoon, luulin sen olevan jo lähellä valmista. Tekstiin tulikin vielä paljon muutoksia, jälkikäteen ajateltuna hyvistä syistä, mutta aluksi se yllätti. Oli kullanarvoista saada ammattilaiset kätilöimään tarinaani, koska siten monet tarinan jumit aukenivat.

Olet itsekin muuttanut maaseudulle vanhaan puutaloon. Miten Annan tarina peilaa omaa kokemustasi muutosta kaupungista maalle?

– Vanhan talon kunnostamiseen liittyvät tarinan yksityiskohdat tulevat suoraan omasta elämästäni. Asun vuonna 1922 rakennetussa hirsitalossa, jota olemme perheeni kanssa pikkuhiljaa kunnostaneet jo kymmenkunta vuotta välillä taukoja pitäen.

– Tahtoisin uskoa, etten ollut itse maalle muuttaessani aivan yhtä ulalla kuin kirjani päähenkilö Anna, jolle maalla asumisessa kaikki tulee uutena. Saattaa kuitenkin olla, että olen vuosien varrella jo unohtanut osan alkuaikojen mokailustani ja aika on kullannut muistot.

Kirjassa käsitellään myös kiireettömän elämän etsimistä. Mikä sinua itseäsi on auttanut hidastamaan tahtia?

– Pyrin kuvaamaan kirjassa, miten Anna alkaa huomata kauniita hetkiä ympärillään maaseudun rauhassa, ja sellaiset ovat merkityksellisiä itsellenikin. Joskus on hyvä vain istua hiljaa ja antaa luonnon hoitaa. Vaikka hidastaminen lähtee mielestä, ei välttämättä puitteista, rauhallisessa ympäristössä se voi olla helpompaa.

– On myös tärkeää, että tuntee tekevänsä oikeita asioita ja olevansa oikeassa paikassa. Silloin ei ole tarvetta vilkuilla sivuille ja vertailla itseään muihin – tai pahimmassa tapauksessa kadehtia muita. On myös muistettava kertoa itselleen aina välillä, että tämä riittää, näin on hyvä.