Anu Vähäahon Niin kauan kuin voit rakastaa -romaanista tuttu hahmo palaa joulutarinassa
Anu Vähäahon uudessa joulutarinassa palaamme Niin kauan kuin voit rakastaa -romaanista tuttuun Mäntykallioon ja kohtaamme jälleen Ida Andbergin. Millaista oli kirjoittaa Idasta pitkän tauon jälkeen? Entä millaisia jouluperinteitä 1880-luvulla oli? Mäntykallion joulun henki löytyy nyt äänikirjapalveluista.
Tapaamme joulutarinassa jälleen Niin kauan kuin voit rakastaa -romaanista tutun Ida Andbergin. Miten hän on muuttunut vuosien saatossa?
– Kahdeksassa vuodessa Ida on tehnyt unelmistaan totta: opiskellut yliopistossa Suomessa ja Saksassa ja luonut uraa yliluonnollisten ilmiöiden tutkijana. Hän on tyytyväinen elämäänsä -tai ainakin uskottelee itselleen, ettei kaipaa muuta kuin kiinnostavaa ajateltavaa ja älyä haastavia ongelmia.
Millaista taustatutkimusta teit kirjaa varten? Oliko 1880-luvulla jotain erityisiä jouluperinteitä?
– Hain netistä artikkeleita ja tietoa jouluperinteistä laajemmin sekä yksittäisistä asioista, kuten Hoosiannan laulamisesta ja adventin viettämisestä. Luotettavienkin lähteiden tiedoissa oli kuitenkin turhauttavia ristiriitaisuuksia ja epämääräisyyksiä. Niinpä luin Anders Gustaf Ramsayn Muistoja lapsen ja hopeahapsen -aikalaisteoksen joulukuvaukset varmistuakseni joulunvieton tavoista etenkin säätyläisperheissä – ainakin yhdessä sellaisessa. Myös Samuli Paulaharjun Wanha Raahe -kirja ja jotkin perinneoppaat olivat kirjastosta lainassa. Käytin sanahakuja vanhoissa digilehtikannoissa ja myös niistä löytyi artikkeleita joulunvietosta. Koska ollaan Oulussa, piti ääni antaa itsestään selvästi myös Tiernapojille.
– Monet tutut perinteet ja jouluiset asiat ovat olleet olemassa tai yleistymässä jo 1880-luvulla, mutta ennen vanhaan jouluun, kuten muihinkin vuodenkierron juhliin, on liittynyt myös uskomuksia ja tapoja, joita nykyihminen tuskin enää tuntee. Tehtiin ennustuksia ja taikoja, katsottiin tulevaa aviopuolisoa, viljasatoa, karjaonnea. Kuolleita läheisiä kunnioitettiin ja muisteltiin kuten nykyisinkin, mutta myös talon tontut ja haltiat otettiin huomioon: jätettiin saunaan löylyä ja vettä ja ruokapöytään ruokaa.
Miltä tuntui kirjoittaa tarina, joka on suunniteltu äänikirjaksi?
– Siinä oli kyllä erilainen tuntu, joka tuli pääasiassa siitä, että tarinasta haluttiin ”kuunteilijaystävällinen”, siis sopivan pituinen eli varsin lyhyt. Minä olen luonnostani jaaritteleva ja sivupoluille eksyvä, mutta toisaalta oli helpottavaakin, kun juonenkulku oli alusta lähtien varsin kirkkaana mielessä – ilman niitä sivupolkuja ja rönsyjä. Prosessina äänikirja oli myös suoraviivaisempi, kun esimerkiksi taittoa ei tehdä. Samalla on todettava, että ”pelkkä” äänikirja ei tunnu ihan niin oikealta kirjalta kuin se, joka saapuu laatikossa kotiin hypisteltäväksi.
Oletko jouluihminen? Mikä on mielestäsi ihanin joulukirja tai -elokuva?
– Olen ehdottomasti jouluihminen! Se on vuoden paras juhla. Erityisiä joulukirjoja minulla ei ole ollut tapana kuluttaa, mutta tykkään jouluisista romanttisista elokuvista. Love Actually, The Holiday ja Last Christmas tulevat mieleen sellaisina, joihin voi palata.
