Oululaisen psykoterapeutin ja kirjailijan Anu Vähäahon kolmas romaani Meri välissämme on kiehtova kertomus sisaruudesta, menneisyyden painolastista ja rakkauden voimasta. Romaani vie lukijansa 1900-luvun alun Oulusta New Yorkin seurapiireihin ja takaisin.
Päähenkilö Elli palaa vuosien jälkeen Amerikasta kotimaahan, sisarensa Pauliinan kihlajaisiin. Vastassa ei kuitenkaan ole pelkkää iloa, vaan myös jännitteitä, väärinymmärryksiä ja haudattuja muistoja. Voivatko sisarukset löytää toisensa uudelleen, kun meri on erottanut heidät vuosikymmenien ajan?
Romaani yhdistelee onnistuneesti romanttista kerrontaa ja tarkkanäköistä ihmissuhdepsykologiaa, ja se avaa oven menneisyyteen tavalla, joka tuntuu henkilökohtaiselta ja ajattomalta.
Vähäahon aiempien teosten tavoin historialliset miljööt heräävät kirjan sivuilla eloon. Kirjailija on tehnyt teosta varten huolellista taustatyötä niin nojatuolimatkojen, karttojen kuin arkistolähteidenkin avulla.
Meri välissämme on ennen kaikkea kahden sisaren tarina. Mikä sai sinut kirjoittamaan juuri sisaruussuhteesta?
– Halusin tarinan keskiöön henkilöt, jotka näennäisen samoista lähtökohdistaan huolimatta ovat kasvaneet hyvin eri suuntiin. Usein kuulee pohdittavan, miten samasta perheestä voi kasvaa niin erilaisiin kohtaloihin. Syyt eivät taatusti ole suoraviivaiset, mutta halusin lähestyä tätä erityisesti lapsena koetun hyväksynnän näkökulmasta. Sisarukset voivat olla toisilleen peilejä, varjoja, kilpailijoita ja turvasatamia. Tässä kirjassa halusin kohdata nuo kaikki puolet.
