Panu Kaila

Tuntuu että olen harrastanut kirjoittamista suunnilleen aina: toisella kymmenellä kokosin havaintoja eläimistä, koulussa laadin asia-aineita, armeijassa kirjoitin itseni kuntoisuuslomalle. Arkkitehtuurin diplomityöni oli Suomen pappilahistoria - aihe alkoi itää kun tein mittauspiirustukset Suomen vanhimmasta käytössä olevasta pappilasta, äidinisäni ja isäni syntymäkodista Kokkolan pappilasta. Piirsin välillä elementtikerrostaloja, mutta pappilat veivät Museovirastoon, ja siellä pääsin tutkimuksen pariin. Vanhan rakennuksen lumon olin aina kokenut, mutta vasta kiertäessäni historiallisia kohteita Utsjoelta Ahvenanmaalle opin, että entisaikojen rakentaminen on ollut terveellisempää, taloudellisempaa ja kauniimpaa kuin valtaosa perinteelle selkänsä kääntänyttä nykyrakentamista.
   Virkaani Museovirastossa kuului rakennussuojeluseminaareihin osallistuminen ja neuvontatilaisuuksien pitäminen eri puolilla maata. Huomasin kuinka rakentamisen perusasiatkin olivat monelta täysin pimennossa - kouluissa opetetaan paljon luonnosta mutta rakennuksista ei mitään! Tätä paikkaamaan syntyivät artikkelisarjat ja televisio-ohjelmat, Pohjalainen talo ja Talotohtori.
   Opetustyöhön yliopistoissa tutkimus, aineiston kokoaminen, kirjoittaminen ja julkaisut liittyivät luontevasti. Laajempien kirjojen valmistuminen venyi kuitenkin usean vuoden mittaiseksi koska työ täytyi tehdä lyhyissä jaksoissa.
 
Panu Kaila

Kuva: Arietta Kaila Lataa painokelpoinen kuva

Talotohtorin värikirja