Hannu Linkola

Olen helsinkiläinen maantieteilijä ja musiikkitoimittaja, jolle levyhylly on päiväkirja. Tutkijana minua kiehtovat ennen kaikkea paikat, maisemat ja niille annettavat merkitykset. Toimittajana koetan puolestani löytää sanallisia muotoja sille, miten eletty elämä ja musiikki kietoutuvat toisiinsa. Mitä näistä teemoista kirjoitankin, pyrin aina säilyttämään analyysin rinnalla ripauksen taikaa.
Lukumieltymykseni vaihtelevat muusikkoelämäkerroista sirpaleisiin sukupolvikuvauksiin ja yhteiskunnallisten rakenteiden syväluotauksiin. Nautin elävästä kielestä, terävistä havainnoista sekä ripauksesta sentimentaalisuutta. Suosikkikirjailijoistani ihailen syvimmin Bo Carpelania, jonka kyky vertauskuvallistaa muistonsa ja estetisoida ympäristönsä täyttää minut toistuvasti viipyilevällä kauneudella.
Elän ruuhkavuosia, joita koetan pehmentää etsimällä yksityiskohtia, vaikutelmia sekä pieniä hiljaisuuksia. Välillä löydän niitä lähiöiden pihoilta, välillä metsäpoluilta, välillä lasteni hymyistä. Sekä tietenkin sanojen ja sävelten keskeltä. Som alltid flyr jag till musiken / den enda plats där jag är jag, laulaa Joakim Berg Kentin kappaleessa Var är vi nu. Vaikka ajatus on yksinkertainen, en väsy hakemaan siitä jatkuvasti uusia tasoja. Jokaisella tasolla huomaan katsovani itseäni suoraan silmiin, aikojen ja paikkojen läpi.
Tuo on se taika, joka saa minut kirjoittamaan.
 
Miksi kirjoitat?
Kirjoitan ennen kaikkea löytääkseni. Kirjoittaminen on minulle tapa viedä ajatuksia eteenpäin ja antautua niiden kuljetettavaksi. Saatan hahmotella tekstin mielessäni valmiiksi etukäteen, mutta jos sanat alkavat kuljettaa toisaalle, luotan niihin. Nautin hetkistä, jolloin tekstini synnyttää jo kirjoitusvaiheessa syvän ja odottamattoman esteettisen kokemuksen. Koen että sanojen ei ole tarkoitus ainoastaan kertoa, vaan myös luoda oma maailmansa, oma ainutkertainen keskinäinen suhteensa. Lopetan yleensä vasta kun olen tyytyväinen sekä sisältöön että kerronnan rytmiin.
 
Miksi kirjallisuus on tärkeää?
Kirjallisuus on rajatonta. Kirjojen avulla voi löytää niin yliajallisia kuin ylipaikallisiakin samastumissuhteita, oppia lisää ihmisyydestä ja itsestään, leikkiä ja heittäytyä leikin kohteeksi.  Lukijan ja kirjan välinen vuorovaikutussuhde on parhaimmillaan ainutlaatuinen, samaan aikaan kiinni lukijan elämässä ja lohdullisesti irti siitä. Siksi kirjallisuus on tärkeää.
 

Hannu Linkola

Kuva: Anna Autio Lataa painokelpoinen kuva

Du & jag Kent