Omistuskirjoituksia
Koskaan ei voi olla varma siitä, mitä nainen todella haluaa, koska muut tietävät sen niin usein hänen puolestaan.
Deborah Levy kirjoittaa ylistetyn trilogiansa kolmannessa osassa kodeista, joita hän on elämässään rakentanut ja purkanut. Mitä koti merkitsee naiselle? Onko se patriarkaatin kahle vai vapauden tila - kuuluisa oma huone?
Levy on täyttämäisillään kuusikymmentä vuotta, kun hänen nuorempikin tyttärensä lähtee opiskelemaan kodista, jonka Levy on perustanut itselleen ja lapsilleen avioeronsa jälkeen. Sekä hänen asuinrakennuksensa että rakkauselämänsä ovat kipeästi korjauksen tarpeessa. Hän alkaa haaveilla hienosta vanhasta talosta ja granaattiomenapuusta.
Omistuskirjoituksissa Levy liikkuu jälleen pienten arjen tilanteiden, muistin ja terävien yhteiskunnallisten havaintojen välillä vaivattomalla eleganssilla, joka on tehnyt hänen elämäkertatrilogiastaan kirjallisuusmaailman ilmiön.
Onneksi mukaan lomalle sattui täydellinen opus orastavaan ikäkriisiin. Levyn elegantin ja oivaltavan omaelämäkerrallisen trilogian päätösosa saa kuusikymppisyyden vaikuttamaan kerrassaan kutsuvalta.
Hanni Maula, Kodin Kuvalehti
Tapa, jolla Omistuskirjoituksissa kerrotaan äärimmäisen kulunutta miten minusta tuli minä -tarinaa, on virkistävän tuore, ja se, miten kertoja kokoaa todisteita omaisuudestaan, todellisesta ja haaveillusta, liikuttavaa ja hupaisaa.
Suvi Ahola, Helsingin Sanomat
Brittikirjailija Deborah Levyn 2000-luvun trilogia, jonka edelliset osat ovat Mitä en halua tietää ja Elämisen hinta, on nyt saanut hienon päätöksen. Se, miten kypsän keski-ikäinen (Levy on syntynyt 1959), kirjoittava nainen muistelee, koskettelee ja määrittelee elämäänsä, on liikuttavaa, ajatuksia herättävää luettavaa. Levy on muutenkin niin kiinnostava ja omaääninen kirjoittaja, että toivoisi hänen joskus vierailevan Suomessakin - ehkä vuoden 2023 Helsinki Lit -festivaalilla?
Suvi Ahola, Helsingin Sanomat
Deborah Levy
Pauliina Vanhatalo
Elämisen hinta
