Poikkeustila 2020

Olen varma, että olen vanhentunut eristyksen aikana kymmenen vuotta. Yritän jumpata ja kävellä joka päivä, mutta yleinen liikkumattomuus aiheuttaa tunteen että lihakset irtoavat luista ja naama löystyy kunnes lopulta putoaa päästä. Seison peilin edessä ja nostan poskiani korvien kohdalta ylöspäin. Hampaita harjatessa keikun päkiöiltä kantapäille ja takaisin. Ylöspäin suuntautuva liike on vaivalloista ja raskasta, alaspäin meno helppoa ja vastustamatonta.
   Mietin entropiaa, termodynamiikan toista lakia, tasoittumisen lakia. Tässä minä hitaasti tasoitun pölyksi.

Maaliskuussa 2020 Suomi poteroitui. Ne joiden välttämätöntä työpanosta ei tarvittu yhteiskunnan pyörittämiseen, siirtyivät puurtamaan koteihinsa, joissa leivottiin pitsoja ja pataleipiä lasten etäkouluilun ohessa. Työ ja vapaa-aika sekoittuivat, yhteiskunnallinen eriarvoisuus tuli näkyviin uusilla tavoilla ja tulevaisuus hämärtyi.
   Kirjailija Hanna Weselius merkitsi muistiin kevään jokaisen päivän yhteiskunnan uudelleen avautumiseen asti. Erikoislaatuista aikaa taltioi omista lähtökohdistaan myös 160 valokuvaajaa eri puolilla Suomea. Tuloksena on mosaiikkimainen kokoelma ajankuvia, jossa karvat saavat rehottaa, tiskivuoret kasvaa ja jossa yksityinen tila muuttuu olemattomaksi.