»Kun olin kaikista yksinäisin, kaikista onnetto­min, menin peilin eteen itkemään. Oli ihanaa nähdä joku.» Lokakuussa 2011 kirjailija Susanna Alakoski alkaa pitää päiväkirjaa. Huoneessa hä­nen ympärillään ovat poliisiraportit ja sosiaaliviranomaisten muistiot hänen lapsuuden perhees­tään. Siitä, josta hän kirjoitti jo menestysromaa­nissaan Sikalat. Kaunokirjallisuudessa kaikki ei kuitenkaan ole totta. Nyt hän haluaa vihdoin kat­soa totuutta silmiin. Totuutta perheestään ja to­tuutta köyhyydestä hyvinvointivaltiossa. Poliisi­raportit ovat hänelle uusia, samoin sosiaaliviran­omaisten muistiot. Uutta on myös aikuisen, menestyneen ja sivistyneen selviytyjän kyky ana­lysoida menneisyyttään. Helppoa ei ole mikään. 

Köyhän lokakuu on painava yhteiskunnallinen puheenvuoro ja kipeä henkilökohtainen kerto­mus. Alakoski asettaa itsensä niin alttiiksi että lu­kijan kurkkua kuristaa. Hän kertoo, kuinka pa­keni väkivaltaisesta kodista, asui sijaiskodeissa, tuli raskaaksi 15-vuotiaana, ja lopulta kouluttau­tui sosionomiksi ja aloitti luokkaretken ylöspäin. Mutta hän näkee myös pidemmälle, syiden ja seu­rausten verkostoon. Hän kirjoittaa maahanmuu­tosta, asunnottomuudesta, ihmisistä joita pide­tään kyvyttöminä huolehtimaan itsestään.Jokai­sella sivulla tulee selväksi, että köyhyys on stigma, josta ei pääse eroon. 

elämäkertaa ja poliittista pamflettia taitavasti yhdistelevä teos. Kirja on järkyttävää luettavaa. Se paljastaa, että Sikalat ei ollut romaani, vaan tosikuvaus Alakosken perheen elämästä. Kirjailija osaa kertoa vaikeista asioista sortumatta patetiaan.

Martta Kaukonen, Ilona

 
Yhteiskuntakriittinen pohdinta on lähes pakollista luettavaa ja sanoma painokas: me emme saa lakata välittämästä toisistamme, meillä ei ole siihen varaa.

I.B., et-lehti

 
Köyhän lokakuu on myös kiivas poliittinen puheenvuoro hyvinvointivaltion rappeutumisesta ja köyhyyden lisääntymisestä. Kirjaa luetaan Ruotsin kouluissa ja sosiaalikorkeakouluissa, ja yhtä pakollista luettavaa se olisi meilläkin.  

Me Naiset


Avoin ja rehellinen teos on vaatinut voimaa repiä auki kipeitä haavoja, mutta selvästi se on ollut pakko kirjoittaa. Köyhän lokakuuta voi pitää myös poliittisena kannanottona ja puheenvuorona köyhyydestä ja kodittomuudesta. Se herättää miettimään tämän päivän köyhyyttä

Marja Welin, Savon Sanomat

 

Siis: pidin ja arvostin. Tämä pysäytti ja sai ajattelemaan. Tämä opetti yhteiskunnasta, sosiaalipolitiikasta ja köyhyydestä. Tämä ravisteli. Suosittelen.

Kirjavakammari

Poliisin, sosiaalitoimen ja muiden lyhyet raportit tekevät kurjuuden niin todeksi, että rintakehää puristaa.

PP, Suomen Kuvalehti 

 

Alakoski käyttää oman elämänsä raadollisia kokemuksia peilaamaan köyhyyden vaikutusta ihmisiin. Kirjan vahvuus on hänen avoimuudessaan. Hän ei selittele vaan näyttää: katsokaa itse, tällaista se oli.

Soili Hämäläinen, Kymen Sanomat

Katriina Huttunen
Susanna Alakoski


Susanna Alakoski

Lähimmäisen huhtikuu