Kaikkein vähäpätöisin asia
On kesä ja Edinburghin festivaalit. Teatterin matineaesitykseen jonottava ihmisjoukko joutuu todistamaan keskellä liikennettä tapahtuvaa hämmentävää raivokohtausta, joka on vähällä johtaa veritekoon.
Martin Canning huitaisee raivokasta kuumakallea laukullaan, mikä on hänelle täysin poikkeuksellista käytöstä. Viisikymppinen vetäytyvä ja harmittomanoloinen poikamies kirjoittaa salanimellä hampaattomia rikosromaaneja. Hän asuu viktoriaanisessa talossaan ja viettää kuvitelmissaan idyllistä perhe-elämää. Mutta mitä jos Martin on aiheuttanut epähuomiossa venäläisen prostituoidun kuoleman saisiko hän synninpäästön koska on juuri estänyt henkirikoksen?
Sivustaseuraajien joukossa on kyyninen Gloria, joka suhtautuu hämäräperäisiin kiinteistöbisneksiin erikoistuneen aviomiehensä sydänkohtaukseen huolestuttavan tyynesti ja yhtä välinpitämättömästi kuin ystäviinsä, lapsiinsa ja lapsenlapseensakin, sekä Archie, Louise Monroen, yksinhuoltajan ja ylityöllistetyn poliisitarkastajan teini-ikäinen ongelmiin ajautunut poika. Tilanteen todistaja on myös Jackson Brodie, expoliisi ja ex-yksityisetsivä, joka ei halua enää sekaantua minkäänlaisiin ikävyyksiin hän nauttii uudesta vauraudestaan ja Juliasta, joka on saanut roolin Edinburghin festivaaliesityksessä. Julia vain on kumman kiireinen ja etäinen, ja Jacksonilla on aikaa pyöritellä peukaloitaan kunnes hän tulee löytäneeksi hukkuneen naisen ruumiin ja kunnes häntä itseään epäillään murhasta. Sitten onkin pakko sekaantua
Kate Atkinson käyttää rikosromaniaan ja rikosromaanihenkilöitään kertoakseen mitä ajattelee maailmasta. Hän ajattelee paljon ja perustellusti, kiinnostavasti, viihdyttävästi ja liikuttavasti (hellä 49. luku!). Taiten hän pukee ajatukset sivistyksestä ja miehuudesta, uskonnosta, moraalista, kasvatuksesta, ahneudesta ja ihmisten hyväksikäytöstä sellaiseen asuun, ettei niitä heti saarnoiksi huomaakaan. Ne ovat kirjallista rikoskirjallisuutta.
Kaisa Neimala, Parnasso
Kirjojen pääosassa seikkaileva entinen lainvalvoja Jackson Brodie on kiehtova henkilöhahmo. Hän rikkoo mielenkiintoisella tavalla maskuliinisuuteen liitettyjä kliseitä.
Martta Kaukonen, Ilona
Ihana Jackson Brodie on täällä taas!
Harva kirjoittaa yhtä hauskoja dekkareita kuin Kate Atkinson.
JT, Me Naiset
Kate Atkinsonin tapa kirjoittaa rikoksista on herkkua: siinä yhdistyvät kaunokirjallisuus ja dekkarien juonivyyhti. Nerokas rikosromaani.
Ulla Janhonen, Anna
Kirjan lukeminen on ilo erityisesti siksi, että Atkinson tekee jatkuvasti kiehtovia sivukieppejä henkilöidensä elämään, kertoo heidän historiastaan ja ihmissuhteistaan huumorilla ja terävästi havainnoiden.
Nautittavaa.
Kirjan kokonaisuus alkaa pian muistuttaa mosaiikkia, jossa kaikki on yhteydessä kaikkeen. Todellisuus näyttäytyy kiehtovan monikerroksisena ja elämä paljon mutkikkaampana kuin ihmisen yritys hallita sitä.
Marja Kuparinen, Kirkko & kaupunki