Tunnettu englantilainen keraamikko Edmund de Waal perii isosedältään arvokkaan kokoelman japanilaisia miniatyyrihahmoja, netsukeja. Hän, kuten niin moni häntä ennen, joutuu näiden hurmaavien pienoisveistosten pauloihin: hän haluaa tietää mistä ne ovat tulleet ja missä olleet, kuka niitä on pidellyt käsissään, ja miten kokoelma on säilynyt hänen suvussaan läpi 1800- ja 1900-lukujen mullistusten ja suvun dramaattisten vaiheiden. Jänis jolla on meripihkanväriset silmät kertoo paitsi netsuke-kokoelman myös de Waalin suvun viiden sukupolven mittaisen tarinan. 

Japanilaiset norsunluusta tai puusta valmistetut miniatyyrit olivat suurinta huutoa 1800-luvun Pariisin sosieteetin keskuudessa. Edmund de Waalille päätyneen kokoelman oli tuolloin esine esineeltä hankkinut taidemesenaattina tunnettu Charles Ephrussi, jota pidetään myös Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksen Charles Swannin eräänä esikuvana. Toisen maailmansodan jälkeen ennen niin vaikutusvaltaisen juutalaissuvun omaisuudesta oli jäljellä vain uskollisen kotiapulaisen patjan sisään piilotettu kokoelma, johon kuului 264 kappaletta näitä tulitikkuaskia pienempiä, taidokkaita figuureja. Useiden vuosikymmenien kuluttua kokoelma löysi tiensä takaisin kotimaahansa Japaniin. 

Tämä Ephrussien kiehtova sukutarina ja erään netsuke-kokoelman elämäkerta on ollut täysin ainutlaatuinen ja odottamaton menestysteos ympäri maailmaa. Jänis jolla on meripihkanväriset silmät voitti mm. Costa-elämäkertapalkinnon ja Royal Society of Literaturen myöntämän Ondaatje-palkinnon. 
 
Tästä voit ihastella de Waalin netsuke-kokoelmaa

 

Ja tästä netsuke-kuvia monesta vinkkelistä de Waalin kuvausten kera.

 

kellastuneista asiakirjoista ja kirjeistä avautuu kiehtova tarina, jossa koskettaa eniten se, että se on totta.
LK, Gloria

tarinassa riittää mittaa joka suuntaan, ajallista ja paikallista ulottuvuutta, syvyyttä ja ilmavuutta.
Kaisa Neimala, Suomen Kuvalehti

... kirja on aarre.

Tuula Pelttarin kirjablogi

 

"Mestariteos."

Sunday Times
 

 

"Sukutarina, joka on kerrottu niin viehättävästi ja vaatimattomasti, että se antaa miltei väärän käsityksen sisällön laaja-alaisuudesta: Proust, Rilke, japanilainen taide, toisen maailmansodan­aikainen Wien Mitä ihastuttavin historian oppitunti."

The New Yorker

Edmund de Waalin suku menetti sodassa liki kaiken, paitsi 264 japanilaista miniatyyriveistosta. Niiden ympärille syntyi valloittava tarina selviytymisestä ja kertomus juutalaisvihasta.

Teoksen luettuaan tietää monta asiaa japanilaisesta koristetaiteesta ja yhdestä juutalaissuvusta, mutta vielä enemmän antisemitismin lähihistoriasta.

Suvi Ahola, Helsingin Sanomat

Edmund de Waal