Download Kuva:
Siemon Scammell-Katz
Download Kuva:
Siemon Scammell-Katz
Download Kuva:
Siemon Scammell-Katz
Kymmenen keskustelun romaani uudistaa proosan taidetta

Englantilainen kirjailija Faye matkustaa Ateenaan opettamaan luovaa kirjoittamista kesäkurssille. Lennolla hän tutustuu vierustoveriinsa, eronneeseen kreikkalaismieheen. He puhuvat koko lentomatkan ajan, ja parin päivän kuluttua Faye tapaa miehen uudelleen, kun lähtee mukaan tämän veneelle. Faye tapaa Ateenassa myös vanhoja tuttujaan, muita kurssin opettajia ja oppilaita, ja kuuntelee ihmisten tarinoita tarinoita kertojiensa avioliitoista, perheistä, työstä, heidän peloistaan, yksinäisyydestä, irrallisuudesta, arjesta, sattumuksista, jotka ovat dramaattisia tai vain banaaleja. Miltei kokonaan omasta tarinastaan häivytetty Faye kertoo keskusteluista niitä juuri kommentoimatta hänestä saamme tietää vähän ja vain sivulauseiden kautta. Hän on tapaamiensa ihmisten tarinoiden kaikukoppa, kertoja, joka hahmottelee ääriviivat, mutta kieltäytyy rakentamasta syy-seuraussuhteita irrallisten kertomuskatkelmien välille.
Cuskin omaäänisen proosan outo lumo perustuu ikiaikaiselle kertomisperinteelle mutta samalla vastustaa romaanitaiteen konventioita. Kertomisen problematiikkaa, sen suhdetta valtaan ja vallankäyttöön, ja ihmisenä olemisen perimmäisiä kysymyksiä teoksissaan terävästi ruotivaa Cuskia on verrattu niin Virginia Woolfiin kuin W.G. Sebaldiinkin.
 

Paperikirja
Sähkökirja

Rachel Cuskin Ääriviivat on älykäs, omaääninen romaani.
Cusk antaa tilaa assosiaatioille, ajatuksille, ihmisten pienille teoille. Eihän ihmisten välisessä vuorovaikutuksessakaan aina tarvitse suuria tapahtua, mutta se voi silti olla hyvin vaikuttavaa. Ääriviivojen ydin on ihmisten välisissä keskusteluissa, siinä kuinka puheenaiheet määrittävät keskustelevia ihmisiä, heidän luonnettaan, heidän arvojaan, heidän tunteitaan.
Ääriviivat on trilogian avausosa, joten toivottavasti Rachel Cuskia on pian enemmänkin saatavilla suomeksi. Suosittelen!
Hannu, Kirjavinkit
 

Cusk on päähenkilön tavoin kirjailija, jolla on kaksi lasta ja takana avioero. Hänen tiedetään kirjoittavan autofiktiota, välähdyksiä hyvin läheltä itseään. Mutta sen sijaan että hän kaivaisi näytille omat luurankonsa, hänen tarkka vainunsa poimii ympäriltä muiden (meidän kaikkien!) vereslihat, elämänvalheet, sen mitä he (me) epätoivoisesti yrittävät peittää. Nerokasta, Rachel Cusk!
Mervi Alatalo, Anna
 

Kirja onnistuu tekemään viisaita ja hauskoja oivalluksia ihmisluonnosta. Lukukokemuksen jälkeen olo on viisastunut samalla tavalla kuin hyvän ystävän tapaamisen jälkeen. Kyseessä on trilogian ensimmäinen osa, ja maltan tuskin odottaa jatkoa. AJ, Gloria
 

Kirjan juju ei ole tapahtumissa tai juonessa, vaan puhumisessa ja ajattelussa. Keskusteluista, joita kirjailija käy tapaamiensa ihmisten kanssa ja mietteissä, joita ne hänessä herättävät. Kirjailijalla on taito saada ihmisistä irti kahvipöytäkeskustelua enemmän, ehkä juuri kuuntelutaitonsa ansiosta. Hän rakentaa oman todellisuutensa kertomusten kautta, ilmentyy sanoissa ja tarinoissa, joita kerrotaan.
Nautin tästä, ideasta, toteutuksesta ja kielestä, joka suomennoksena toimii erinomaisesti.
Kulttuuri kukoistaa -blogi
 

Kesti aikansa, että aloin ymmärtää Cuskin ideaa. Että hyväksyin sen, että oikeasti tässä ei tule tapahtumaan mitään. Ja sitten riemu: näinkin voi tehdä! Näinkin voi kirjoittaa!
Täysien sivujen nautinto -blogi
 

Cuskin kerrontatapa on äärimmäisen mielenkiintoinen. Näkökulma on periaatteessa minäkertojan, mutta Cusk on pyrkinyt häivyttämään autofiktiivisen teoksen kertojaa. Avautujaihmisten kertomukset ovatkin usein epäsuoraa kerrontaa, ja paikoin pohdiskeleva, epäsuora kerronta tuo mieleen esimerkiksi José Saramagon. Kieli on kaunista, viipyilevää, paikoin runollistakin.
Sivuteillä-blogi
 

Paljon jää pohdittavaa, kun pääsee Rachel Cuskin tyylikkään, älykkään ja rohkeasti omaäänisen romaanin loppuriveille, ja hyvä niin. Ei vaikuttava kirja päästä koskaan lukijaansa irti heti päätyttyään. Onneksi saa myös jäädä odottamaan trilogian toista ja kolmatta osaa.
Raija Hakala, Kirjareppu-blogi
 

Cuskin romaanin henkilöillä on kiinnostavaa sanottavaa, ja sehän ei ole nykyproosan parissa itsestään selvää. Lisäksi romaani toimii hienosti kokonaisuutena, jossa kymmenen luvun sisältämät keskustelut hienovaraisesti heijastelevat toisiaan.
Joonas Säntti, Kiiltomato
 

Kirja on vahvasti kiinni nykyajan ihmisyydessä ja tarkastelee monitasoisesti eurooppalaisten minäkäsitystä ja kipupisteitä. Hienoa luettavaa!
S.N., Viva
 

Viimeiseen asti ajateltu kirja, joka antaa älylle tekemistä. Synnytti valtavasti erilaisia tulkintamahdollisuuksia.
Silvia Hosseini, Kauppalehti Optio

Ääriviivat on kevyttä kerrontaa, joka kätkee sisäänsä maailmoja ja filosofiaa. Ihminen on sitä, missä hän on, kenen kanssa hän on ja mitä hän kohtaamisten seurauksena tekee.
Ääriviivat on petollisen nerokas kirja siitä, kuinka me ihmiset olemme vain ääriviivoja, joiden sisään sijoitetaan asioita. Kuka mitäkin.
Kari Salminen, Turun Sanomat
 

Lumoava ja viisas sarja kertoo kirjailija Fayesta, mutta kertoja hahmottuu oikeastaan ainoastaan hänen kohtaamiensa satunnaisten ihmisten ja heidän tarinoidensa kautta.
Susanna Laari, Helsingin Sanomat
 

Pidän armottomasta ja lähes selvänäköisyyteen asti tarkasta proosasta.
Rachel Cusk on kirjoittanut sellaista kokonaisen romaanitrilogian, vieläpä täysin epäkonventionaalisesti.
Jostain syystä tämä toimii, eikä helteisestä Ateenasta haluaisi lainkaan pois, sillä jokin totuus ihmiselämästä on koko ajan paljastumaisillaan.
Heli Peltoniemi, Turun Sanomat
 

Rachel Cusk


Rachel Cusk

Siirtymä