Kuinka aktivisti jaksaa?

Aktivisti tietää, ettei uupuminen kannata mutta onnistuu harvoin välttämään sitä, kirjoittavat Vaikuta!-kirjan tekijät.

Kun teimme haastatteluita Vaikuta! Maailmanparantajien kirjaan, nuoret aktivistit puhuivat jaksamisesta – ja yllättävän paljon. Kirjassa kerromme 18 aktivistin tai aktivistiporukan tarinat useilta eri aloilta aina antirasisteista ja sananvapaustaistelijoista mertensuojelijoihin ja demokratia-aktivisteihin. Moni heistä on kärsinyt uupumuksesta maailmaa parantaessaan.

Syitä on monia. Kun palo on kova, tekee helposti liikaa liian pitkään. Aktivistit kohtaavat paljon kritiikkiä, jopa vihaa ja häirintää sekä kohtuuttomia vaatimuksia. Saamelaisaktivisti Petra Laiti toteaa haastattelussamme: ”Vähemmistöillä ei ole velvollisuutta suhtautua tyynesti ihmisiin, jotka kyseenalaistavat ihmisen olemassaoloa.” Usein aktivisteilta kuitenkin vaaditaan loputonta kärsivällisyyttä, vaikka keskustelun toinen osapuoli käyttäytyisi kuinka asiattomasti.

Aktivistit huomauttavat kirjassamme myös, että jos puolustettavana on oma ihmisarvo, tulee maailmanparantamisestakin moninkertaisesti raskaampaa. Kaikille aktivismi ei ole valinta.

Tätä ovat korostaneet myös juuri nyt hyvin ajankohtaiset Black Lives Matter -aktivistit. Antirasismi ei ole vain rasismin tuomitsemista vaan rankkaa työtä, etenkin jos itse joutuu jatkuvasti kohtaamaan rasismia. Kun mustat yhdysvaltalaiset astuvat kadulle vaatimaan ihmisoikeuksia ja vastustamaan poliisiväkivaltaa, asettuvat he kirjaimellisesti hengenvaaraan. Siksi Black Lives Matter -mielenosoitusten ja -kampanjoinnin keskellä aktivistit muistuttavat toisiaan levon tärkeydestä – ja siitä, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen voi myös olla vastarintaa.

Miten sitten huolehtia jaksamisesta? Aktivisteilla on tähän erilaisia keinoja. Yksi tekee aktivismia vain päivätyönä ja pitää huolta, ettei työtunteja kerry liikaa. Osa huolehtii siitä, että heidän ryhmiensä toiminta rakennetaan kaikkien jaksamista tukevaksi. Moni pitää sometaukoja ja lomia aktivismista, sillä työ ei tule loppumaan aikoihin. Kun pitää itsestään huolta, jaksaa jatkaa pidempään.

Kuten Maija Lintunen, yksi haastateltavistamme toteaa: Jaksamisen rajoilla sinnittelemisessä ei ole mitään hienoa.

Ilman tukijoukkoja omista rajoista ja voinnista olisi vaikeampi pitää huolta. Kirjan aktivistit nimesivät tällaisiksi niin läheiset, joiden kanssa voi tehdä ihan muita asioita, kuin aktivistiystävät, joiden kanssa voi purkaa kokemuksia. Laajemmasta aktivistien keskinäisestä solidaarisuudesta on myös konkreettista apua, esimerkiksi jos joutuu lokakampanjoiden kohteeksi. Monta haastateltavaa auttaa tieto siitä, ettei ole yksin ja muutkin tekevät työtä maailman muuttamiseksi.

“Kun kanssa-aktivisti twiittaa, että muistathan että on ok olla olematta somessa ja aktivisti aina välillä, se kolahtaa. Vaikka sanon muille niin usein, on sitä hankala itse muistaa,” transaktivisti Sakris Kupila kuvailee kirjassamme.

Kun kysyimme maailmanparantajilta heidän tärkeimpiä oivalluksiaan, moni korosti juuri jaksamisesta huolehtimista. He haluavat tuoda esille aktivismin kaikki puolet, myös ne raskaat ja epämukavat. He tietävät, että epärealistiset kuvitelmat superaktivisteista tekevät vain hallaa. Kuka tahansa voi uupua.

Monen toive onkin, että avoimuuden ansiosta tulevaisuuden maailmanparantajat muistaisivat jo alusta alkaen pitää maailman lisäksi huolta myös itsestään.

kansi
Vaikuta! Maailmanparantajien kirjassa 18 tarinaa tosielämän aktivisteista ja ohjeita toimintaan.