Johannes Anyurun uuden romaanin lämpimässä sydämessä sykkii usko ihmiseen, epätoivon keskelläkin.
Oikeastaan jokaisen pitäisi lukea Johannes Anyurun romaani He hukkuvat äitiensä kyyneliin tietämättä siitä ennakolta mitään. Mitä sanoisin, että tarttuisit kirjaan avoimin mielin?
Pelkään, että Anyurun palkitun romaanin hienous hukkuu koviin, ehkä raskailta, vaikeilta tai jopa ahdistavilta kalskahtaviin sanoihin, joita siitä on sanottu, joita siitä siis voi sanoa: että se käsittelee islamia, terrorismia, fasismia, rasismia, ääriliikkeitä, vankileirejä, kidutusta, julmuutta.
Kirjasta voi sanoa, että se on dystooppinen, että siinä on spekulatiivisen fiktion tai scifin sävyjä. Sen kieltä kuvataan runolliseksi. Teos on yhteiskuntakriittinen ja sellaisena myös poliittinen. Toisaalta sitä voi pitää uskonnollisena.
Ja kyllä, tässä kirjassa on kaikkea tuota, mutta on muutakin: sen ruumis on taidokas rakennelma, henkeäsalpaava ja jännittävä kertomus, joka vie mukanaan kuin paras trilleri. Kielen täsmällinen kauneus ja kohtausten visuaalisuus, ja nopeat, taitavasti rytmitetyt leikkaukset aikatasojen välillä muistuttavat elokuvista. Tämä romaani on sujuva, selkeä, mukaansatempaava, ja sitä on miellyttävää ja nautinnollista lukea, kiitos myös suomentajan moitteettoman ammattitaidon.
Päähenkilöön, nuoreen tyttöön, joka kertoo tulevansa tulevaisuudesta, kertoo tulleensa nykyisyyteen pelastaakseen tulevaisuuden, on kaikesta huolimatta helppo samastua. Hän tuntuu todelta. Hän sanoo:
”En usko enää että aika on suora jatkumo. En usko että tällä tarinalla, tai millään ihmisen kertomalla tarinalla, on vain yksi alku, vaan alkuja on monta. Eikä mikään koskaan oikeasti lopu.”
Romaanin lämpimässä sydämessä sykkii usko ihmiseen, epätoivon keskelläkin.
Tai: usko siihen, että me voimme, meidän on voitava uskoa johonkin. Uskoa, että uskomme. Romaanin sydämessä on usko, että voimme unelmoida, että kaikkien ihmisten pitäisi voida unelmoida. Tai: että jonkun pitää unelmoida meistä, uskoa meihin, ihmisiin.
Anyurun romaanin sielu on mystikon sielu, joka tavoittelee sanoin kuvaamatonta.
Ainakin niin minä sen luin.
Lue sinäkin tämä kirja. Muista: jokainen enkeli on pelottava. Ja sitten: puhu tästä kirjasta, vaikka se olisi vaikeaa. Koska se on tärkeää.