Minä kerron tarinan haavoittuneesta linnusta

Burmassa syntynyt Ye Yint Thet Zwe on nykyään kansainvälisesti julkaiseva runoilija, joka asuu Suomessa. Ennen hän oli pakolainen.

Minä kerron tarinan haavoittuneesta linnusta. Nimeni on Ye Yint ja synnyin 1965 Yangonin kaupungissa, Burmassa. Olen perheeni toinen lapsi. Opiskelin Yangonin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta. Toisen opiskeluvuoteni aikana 1988 alkoi kansannousu. Osallistuin opiskelijoiden vallankumoukseen. Elokuussa 1988 opiskelijamielenosoitukset huipentuivat, maanlaajuinen mielenosoitus oli suunniteltu pidettäväksi elokuun kahdeksas päivä – päivämäärä oli numerologisesti merkittävä (8-8-88). Elokuun alussa koordinoituja protesteja oli miltei kaikkialla Burmassa, myös maaseudulla.
Opiskelijat kautta maan kielsivät Sein Lwinin hallinnon. Sitten Burman valtion armeija pan-tiin liike kannalle. Opiskelijoiden rintamaan liittyi pian muita kansalaisia, valtion virkamiehiä, opettajia, buddhalaisia munkkeja, armeijan väkeä, tullivirkailijoita, sairaalatyöntekijöitä. 10 000 ihmistä osoitti mieltään Sulen pagodan ulkopuolella Rangoonissa. Elokuussa sotilasjuntta julisti poikkeustilan ja kielsi yli viiden ihmisen kokoontumisen. Yleislakko alkoi suunnitellusti 8.8.1988 laajoine mielenosoituksineen, joihin osallistui etnisiä vähemmistöjä, buddhalaisia, muslimeja, opiskelijoita, työläisiä, nuoria ja vanhoja. Mielenosoitukset jatkuivat yhtäjaksoisesti neljä päivää ja siitä lähtien säännöllisesti syyskuun 19 päivään saakka. Hallinto ei osannut odottaa tällaisia mielenilmauksia ja lupasi kuunnella mielenosoittajien vaatimuksia. Samaan aikaan Sein Lwin kuitenkin kokosi sotilaita, ja pian sotilaat avasivat tulen kohti mielenosoittajia. Armeija sai määräyksen olla ampumatta ylöspäin, vaan nimenomaan kohti protestoivaa väkijoukkoa. Jo elokuussa sotilaat olivat ampuneet Rangoonin keskussairaalassa vahingoittuneita mielenosoittajia hoitaneita lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Armeija pidätti tai ampui tuhansia mielenosoittajia ja protestit tukahdutettiin. Ne Win, maan johtaja, pysytteli taustalla.
Aioin kirjoittaa runoja. Lähdin maastani 1990. Asuin Thaimaassa, Malesiassa, Singaporessa ja Japanissa. Kirjoitin runoja joissa vaaditaan vapautta. Asuessani Japanissa perustin Ahara-nimisen kirjaston, joka pitää yllä burmalaista kirjallista perintöä, toimin Burman työväen liiton varapuheenjohtajana, ja toimin sieltä käsin yhtenä vastarintajärjestö absdf:n johtajista. Kuuluin myös Burman viestinnän liittoon ja johdin vuonna 2007 seremonian, jossa kunnioitettiin Burmassa menehtynyttä japanilaisjournalistia Naga Khaniita. Kirjoitan New Yorkissa sijaitsevaan Burma Today News Mediaan runoja ja juttuja, ja valokuvaan myös. Kirjoitan runoja englantilaiselle MMM Medialle, Dawn-lehdelle ja Moe Mkha -nettisivustolle. Olen julkaissut runojani kolmessa runokokoelmassa erilaisilla online-sivustoilla ja kansannousun 8888-muistokirjoituskokoelmassa myös Suomesta käsin. Suomeen tulin vuonna 2012.
Kirjoitan ihmisen vapaudesta, vapaudenkaipuusta, yksilön oikeudesta ilmaista itseään. Runoissani on aina kyse tunteesta, se on kaikkein tärkeintä. Burmassa näemme, tiedämme, tunnemme, mutta emme voi kirjoittaa vapaasti. Ystäväni oli vankilassa seitsemän vuotta kirjoitettuaan runon. Kaikkialla runous on tärkeää, mutta kaikkialla ei saa kirjoittaa. Täällä Suomessa voin kirjoittaa. Olen onnellinen, kun runojani on nyt julkaistu burman kielellä, englanniksi ja suomeksi 2016 ilmestyneessä kirjassa We Hate War, Mother.

 

eop_ye_yint_thet_zwe_kansi_5_kuva_anna_autio
Ye Yint Thet Zwen tarina löytyy sunnuntaina 30.10. julkaistavasta kirjasta Ennen olin pakolainen. Tuotot ohjataan turvapaikanhakijoiden kotouttamistyöhön.