Mikä siinä oikein kiehtoo?

Japanilaisen Takashi Hiraiden romaanista Kissavieras on tullut yllättävä maailmanmenestys. Se on myös kirvoittanut paljon pohdintaa siitä, mikä kirjassa oikein kiehtoo. Tällä sivulle olemme koonneet muutamia näkemyksiä. Jos sinä haluat kirjan luettuasi osallistua pohdintaan, lähetä ihmeessä näkemyksesi osoitteeseen kustantamo@sets.fi, niin jaamme sen tällä sivulla.

”Hyvän kirjan tunnistaa – esimerkiksi – siitä, että siihen ei kyllästy, että sitä voi lukea useaan otteeseen eikä se kulu: Jokin kohta osuu joka lukukerralla johonkin pisteeseen jossain syvällä. Eri kerroilla kiinnittää huomiota uusiin asioihin.
Takashi Hiraiden Kissavieras on sellainen. Se on ihmeellinen ja salaperäinen niin kuin yksi sen päähenkilöistäkin, Chibi-kissa. Se on kooltaan pieni mutta sisällöltään suuri. Tunnelma on unenomainen, ja teksti runoilijan kynästä (Hiraide on runoilija!). Mutta kirja ei ole lainkaan vaikea. Tämän haluaa lukea heti loppuun ja välittömästi aloittaa alusta. Ja koko ajan miettii, missä kirjan magia piilee. Se on olemassa, mutta sitä on vaikea osoittaa.”
Johanna Laitinen, suomenkielisen Kissavieraan toimittaja

”…myös Ranskassa on neljä vuodenaikaa, mutta tietoisuus niistä on Ranskassa (ja Euroopassa) erilainen kuin Japanissa. Kun japanilaiset sanovat rakastavansa luontoa, ja ranskalaiset puhuvat luonnonrakkaudesta, ”l’amour de la nature”, tietoisuus itsestä ja suhteesta luontoon on erilainen. Ranskalainen minä je seisoo kukan edessä, japanin watashi taas on kukassa sisällä, tai tuo kukka itse.”
Elisabet Tsuetsugu, Kissavieraan ranskantaja (sitaatin on suomentanut Raisa Porrasmaa)

”Naimisissa oleva pariskunta, yksi kirjailija, toinen oikolukija, vuokraa pientä rakennusta ison talon pihamaalla; järjestely on väliaikainen, kaikkialla asuntojen hinnat nousevat ja taloudellinen epävarmuus kasvaa. Itse asiassa koko kirja on eräänlainen mietelmä muutoksesta.”
Nicholas Lezard, The Guardian

”Mielestäni salaisuus piilee siinä, että Kissavieras on hyvin kissamainen kirja. Monet kissaihmisetkään eivät löydä sanoja, kun pitäisi selittää kissoja karsastaville ihmisille, mikä niissä viehättää. Kissat ovat arvoituksia, samoin tämä kirja. Kissavieras on Chibin tavoin kiehtova ja salaperäinen, siro ja sulavalinjainen, pieni, mutta persoonallinen.”
Zephyr, Kirjanurkkaus-blogi

”Kissavieras on myös lempeä. Vaikka juonenkäänteissä on omia psykologisia jännitteitään, niin luonnehtisin kuitenkin kirjaa kokonaisuudessaan lempeäksi tarinaksi, joka sisältää paljon japanilaista kulttuuria. Lieneekö syy siihen miksi viehätyin tarinasta, juuri Japani-kuvauksessa?”
Krista, Lukutoukan kulttuuriblogi

”Parin hiljaisiin, tapahtumattomiin päiviin tulee eloa ja kommunikaatiota, myös keskinäistä, vaikka ulkoa katsoen heidän arjessaan ei suuria muutoksia tapahdukaan. Siinä on Kissavieraan viehätyksen salaisuus. Pinnan alla läikehtii. Pienestä kasvaa vähin erin merkittävää.”
Raija Hakala, Kirjareppu

”Kirjasta varmastikin voisi analysoida jotain hienoja metaforia. Alusta ja lopusta, elämänkierrosta, historian kuvausta, tässä ja nyt -hengessä. Minulle tarina oli kuitenkin omana itsenään niin eheä ja lähes pyhä. Että parempi jättää tämän vihreä jalokivi omaan loistokkaaseen arvoonsa.”
Bleue, Kirjapolkuni

Takashi Hiraide

Kissavieras