Katja Tähjä

Katja Tähjä on valokuvaaja ja erikoistunut nykysiirtolaisuuteen. Hän teki yhdessä toimittaja Kaisa Viitasen kanssa kirjan Paperittomat, joka kertoo Euroopassa ilman oleskelulupaa elävistä ihmisistä. Teos toi tekijäparille Suomi-palkinnon.

Miksi kirjallisuus on tärkeää?
Kirjallisuus avaa maailmoja, joihin ei muutoin pääsisi.

Mitä valokuvaus sinulle merkitsee? 
Minulle valokuvaus on katsomista, kokemista ja näyttämistä. Kuvillani kerron ihmisestä tai tilanteesta jonkun puolen, minkä minä sillä hetkellä näen ja koen. Kuva on aina kuvaajan oma tulkinta, ei suora dokumentti. Antoisinta on tutustua kuvattavan kanssa rauhassa ja kuvata seurustelun oheessa. Parhaimmillaan kuvaus onkin itse tilanteissa sivuseikka, josta ei tehdä numeroa. Teen mielelläni pitkiä projekteja aiheista, jotka vaativat perehtymistä ja paljastavat epäkohtia.

Onko totta, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa?
Ei. Kuva voi kuitenkin kertoa jotakin muuta kuin sanat. Tavallaan kuva on hyvin rajallinen ilmaisuväline. Se ei kerro, mitä  ja miksi tapahtui ennen tai jälkeen kuvaamishetken. Kuva rajaa paljon pois, mutta voi tiivistää sisäänsä jotakin sellaista, mitä sanoilla voi olla vaikea ilmaista. Kuva puhuttelee ja pysäyttää tunnetasolla.
Kuva ja sanat yhdessä voivat kertoa lajemmin kuin kumpikaan yksin. Ne voivat myös kertoa samasta asiasta tai ihmisestä omanlaisensa tarinan.

Onko valokuvaus journalismia vai taidetta? 
Kumpaakin tietysti, riippuen siitä, missä kuva esitetään. Journalistista kuvaa rajoittavat eri säännöt kuin taidekuvaa silloin kun se julkaistaan vaikkapa sanomalehdessä. Toisaalta sanomahden juttua varten otettu kuvakin voi muuttua taidekuvaksi, jos se ripustetaan galleriaan. Konteksti ratkaisee. Journalistisessa mielessä otettu kuva on silti kuvaajan tulkinta eikä objektiivinen totuus, vaikka journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
Katja Tähjä

Kuva: Teemu Kuusimurto Lataa painokelpoinen kuva

Karkotetut