Johanna Alvestad

Olen reilu kolmekymppinen tai ehkä mieluummin iätön nainen, joka ei halua elämäänsä korkeita hartioita eikä otsaryppyjä. Ja joka silti huomaamattaan pitää itsensä jatkuvasti kiireisenä erilaisia sivutöitä ja projekteja haalimalla. Rakastaa lattarimusiikkia, haaveilee Kuubasta ja ohjaa zumbaa. Rentoutuu neulomalla eikä koskaan katso telkkaria ilman käsityötä. 
Rakkainta maailmassa ovat tietysti omat pienet lapset, mutta vieläkin tärkeämpää on kasvattaa heillekin siivet selkään, maailmasta kiinnostuneiksi ihmisiksi, joilla on intohimoa, mielikuvitusta ja halua toteuttaa unelmia.
 
Miksi kirjoitat?
Koska olen parempi ilmaisemaan itseäni kirjoittaen kuin puhuen. Puhuminen on mielestäni usein vaivalloista ja väsyttävää, kirjoittaminen ei koskaan. Lapsena kirjoitin vanhalla 70-luvun manuaalisella kirjoituskoneella 100-sivuisen "romaanin". Siinä saivat perheenjäsenet kuunnella aikamoista naputusta. 

Miksi kirjallisuus on tärkeää?
Koska se vie ajatukset muualle, se rentouttaa ja tarjoaa lepo- tai pakopaikkoja omasta elämästä. Koska se opettaa, tuo kokemuksia kotisohvalle ja kehittää mielikuvista. Koska ilman kirjallisuutta moni tärkeä ajatus olisi kuollut.
Johanna Alvestad

Kalastajan vaimo