Kaikille ei anneta saksia, neulaa tai puikkoja. Minul­le on tässä vaiheessa sallittu puikkojen lisäksi myös virkkuukoukku ja kanavaneula. Yhteensä olen ku­tonut kaksitoista paria villasukkia ja yhden parit­toman. 

Alku on aina pahin. Pitää luoda silmukat ja jakaa ne neljälle puikolle. Joskus neuleen aloittaa langan väärällä päällä, jolloin lanka loppuu heti kättelyssä. Tai neule kiertyy sotkuksi, ja on pakko purkaa. Olen purkanut lukemattomia alkuja. 

Keskivaiheilla täytyy muistaa asioita. Laskea sil­mukoita ja kerroksia, tehdä kantalappua ja kiila­kavennuksia. En koskaan kirjoita ylös, montako ker­rosta mihinkin on mennyt. Joudun laskemaan ne mon­ta kertaa, sillä unohdan luvut saman tien. Jos laskee väärin, täytyy taas purkaa. 

Sukantekijänä minä olen melkein ihminen. 
 

Outi on nelikymppinen nainen, jolla menee hy­vin. Tietenkin menee: hänellähän on vetävä ja lahjakas aviomies, ihanat lapset, kiinnostava ura televisiossa. Joskus masentaa, lasten syntymän jälkeen etenkin. Välillä menee lujaa, ehkä liian­kin lujaa mutta sellaistahan elämä kaikilla on, että välillä menee paremmin ja välillä huonom­min. Kuin olisi keinulaudalla. Kaikki se kuuluu asiaan. 

Vai kuuluuko? Jokin alkaa purkautua Outissa. Hän ei enää pääse masennuksesta ylös. Hän ei osaa enää pysäyttää itseään silloin, kun vauhti karkaa käsistä. 

Osta

9.00 €

Päivi Storgård


Päivi Storgård

Olet valaissut minun tietäni