Omaelämäkerrallisen proosan mestarin odotettu teos

Kahdeksaan pohdintoon jakautuvassa, episodimaisessa kirjassa seurataan Peter-nimisen kirjailijan tasaista elämää ja hänen elämänsä tärkeitä naisia: keskiössä on äiti, mutta tavataan myös sisko, vaimo ja tytär. Arkisten kohtaamisten ja absurdien sattumien keskellä Peter tavoittelee aitoa kohtaamista. Hän muistelee, havainnoi, yrittää keskustella, pyrkii kohti toista ihmistä, koettaa hahmottaa itseään ja heitä mutta jäävätkö läheisimmätkin ihmiset lopulta aina arvoituksiksi?
Äiti marraskuu on kuvaus miehestä ja hänen naisistaan, läheisyydestä ja etäisyydestä, yksinäisyydestä ja ihmisen elämästä. Melankolista virettä sävyttää omalaatuinen, hiljainen huumori.
 

Paperikirja
Sähkökirja
Osta

19.90 € 32.00 €

Nautin kerronnasta, sen poukkoilevasta katsantotavasta. Voisin ruotia kyllästymiseen asti jokaista kahdeksaa pohdintoa, nostaa hämmentäviä, monitulkintaisia, naurattavia ja liikuttavia kohtia sekä ällistellä nyrjähtäneisyyttä. Tai heltyä monisanaiseksi lämmöstä, jolla kertoja lähimpiään tarkastelee.
Kannattaa lukea.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi
 

Sandström kirjoittaa ihastuttavan aistimuksellisesti ja keksii ja kehittelee jatkuvasti tuoreita, havainnollisia vertauksia kertojansa huomioiden ja mietteiden selvennykseksi.
Äiti marraskuun arvoituksellisuus ja monikerroksisuus sekä Sandströmin taiturimainen kieli tarjoavat lukijalle sen harvinaislaatuisen ilon, että kirjan voi ja haluaa lukea uudelleen ja taas uudelleen ja nauttia joka lukukerrasta.
Kirjareppu -blogi
 

Kun äiti melkein kamelin tappoi, ja ontuminen loppui antabus-kuurilla Peter Sandströmin tragikoomisille sukutarinoille ei mikään inhimillinen ole vierasta.
Runeberg-palkitun Peter Sandströmin Äiti marraskuu tuo nykykirjallisuuteen vaaran tuntua. Arkea ja ihmiskohtaloita kuvataan teoksessa absurdin huumorin kautta.
Juhani Brander, Aamulehti
 

Sandström kirjoittaa jälleen esiin pienen paikan maagista henkeä, omalakista erityisyyttä. Samaa maailmaa elävien yhteys ja eron kokemus muihin kasvaa esiin ajassa. Kello-novellissa melankolinen kaipuu menneeseen elää esineissä, muistot ovat kiinnittyneet ihmisten asentoihin, eleisiin ja puhetapoihin.
Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat
 

Ajan kulumisen haikeus, ikääntyminen ja lasten auttamaton etääntyminen omille teilleen korostuvat. Kaiken kaikkiaan voi todeta harvoin lukevansa näin syvällistä, oivaltavaa ja kaunista vanhemmuuden kuvausta.
Hannu Niklander, Keskisuomalainen
 

Kirjan kaunein pohdinta on nimeltään Kello. Peter Sandström muistaa vuosikymmenten takaista kesää silloisen tyttöystävänsä, nykyisen vaimonsa kanssa. /---/ Vahva elämäntunne ja onnellisuus kirkkaina alkukesän päivinä välittyvät niin että sydän on pakahtua lukiessa.
Kirjan kiehtovuutta lisää, että se kertoo todellisista esineistä ja paikoista, mutta niihin kietoutuu maagisesti epätodellisia asioita. Samoin kuin maantieteellisesti liikutaan paikasta toiseen, ajatuksissa vaelletaan nykyhetken ja menneisyyden välillä.
Leena Nygård, Keskipohjanmaa
 

Kerronta huokuu lämpöä, haikeutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jonkun muun kirjoittamana arkipäiväinen tarinointi olisi puuduttavaa, mutta Peter Sandströmin tekstissä on tasoja. Älykäs kirja kuvaa hienosti ajan kulkua ja sukupolvien ketjua, ihmisten erilaisuutta. Itseään Sandström tarkastelee itseironisesti ja vähän huvittuneesti. Ihminen on aina arvoitus myös itselleen.
Suvi Kerttula, Ilta-Sanomat
 

Kyse on miehisyydestä ja sen eri rooleista. Puutarhurina toimineen isänkin muisto elää kaikessa siinä, mitä hän on istuttanut. Jälleen kerran mies tulee näkyväksi vasta toimiensa myötä.
Juhani Brander, Turun Sanomat
 

Peter Sandström


Peter Sandström

Laudatur

Peter Sandström

Valkea kuulas