Sensein salkkua penkomassa

Suomentaja Raisa Porrasmaa kertoo, miten japanilainen romaani kääntyy suomeksi.

Suomentajan työ on pääosin yksinäistä puurtamista. Sanakirjojen selaamista (nykyään tosin useimmiten sähköisessä muodossa), loputonta googlettamista, asiantuntijoiden konsultoimista lähinnä sähköpostin välityksellä. Vaikka olen sosiaalinen pärpättäjä, nautin tästä puurtamisesta suunnattomasti. Usein se on palapelin kaltaista ongelmanratkaisua; etenen pulma pulmalta eteenpäin kuin sanaristikossa, kokonaisuuden noustessa esiin pala kerrallaan. Kun alkutekstin merkityksen on ymmärtänyt, pitäisi herättää se henkiin omin sanoin. Kääntäminen on samalla luovaa että kurinalaista. On maalattava samoin värein kuin kirjailija, mutta sävyt ovat omia.

Upein tunne on, kun onnistuu toimimaan kätilönä hienon teoksen uudelle syntymiselle omalla äidinkielellään. Mentoriani Kai Niemistä siteeraten: ”kääntäjä on vain ikkuna, olennaista on, mitä sen läpi näkyy”. Harva kiinnittää huomiota ikkunaan niin kauan kuin se on puhdas, ja siksi kääntäjän rooli on yleensä nautittavalla tavalla näkymätön.

Sensein salkun suomennostyöni käynnistyi kevättalvella 2017 Tokiossa. Työskentelytapani on sellainen, että usein puristan raakaversion varsin nopeasti ja sitten laitan sen lepäämään. Ensimmäinen versio on lähes orjallisen tarkasti alkutekstin ”kopio”. Kun palaan tekstiin sopivan tauon jälkeen, silmät vuotavat verta: eihän tämä ole suomea! Eräs japanilainen kollegani ilmaisi asian osuvasti: kääntäessä oma kieli tuntuu halvaantuvan. Japanin tapauksessa jokainen lause on jo sanajärjestystä myöten kirjoitettava uusiksi. Maailman vaikeimpana pidetty kirjoitusjärjestelmä tuo urakkaan omat haasteensa, ja senkin vuoksi työ ottaa aikansa. Yleensä puunaan tekstiä lukuisia kertoja, aina välillä lepuuttaen. Joka lukukerralla kiinnittää huomiota hieman eri asioihin.

Olen kääntäjäurani alkutaipaleella pyrkinyt konsultoimaan itseäni kokeneempia kääntäjiä. Tällä kertaa raakaversiota kommentoi mangakääntäjä Antti Valkama, jolta sain monia mainioita huomioita. Myös lukuisat asiantuntijat ovat suoneet minulle korvaamatonta apuaan. Esimerkiksi Kissavieraan geometriaa ja matematiikkaa koskevat kohdat luetin isälläni, joka on tehnyt elämäntyönsä matematiikan opettajana. Natiivijapanilaisten ystävieni näkemykset ovat myös olleet kullan arvoisia.

Sensein salkku oli poikkeuksellisen monipuolinen projekti siksikin, että se tarjosi materiaalia myös syksyllä 2017 Helsingin yliopistossa opettamalleni japanin kääntämisen kurssille. Opiskelijat käänsivät pätkän alkutekstiä ja keskustelimme siitä. Oli jälleen kerran jännittävä nähdä, miten monin tavoin japanin lauseet voivat muokkautua äidinkieleemme.

kansi_senseinsalkku_final.indd
Suloisen surumielinen, oikullinen rakkaustarina, joka sijoittuu 2000-luvun Tokioon.