Palsta

Vaikka alkukesä on ollut kylmä, sinnikkäästi palstalle vaan, kirjoittaa Antti Kauppinen.

Aamulla pyörän selkään, lintujen laulun ohi, reppu täynnä eväitä läpi vaaleanvihreän kaupungin. Tuntikausien maankääntämistä lapiolla. Ensimmäiset rakot. Korvissa välillä äänikirja, välillä vain omat ajatukset.
Vuosisatainen totuus on, että puutarhan hoitaminen on onnellisinta ikinä. Tämän tiesivät niin muinaiset kiinalaiset kuin meidän mummommekin. Siksi palstaviljely on nyt in. Istuttamisen ja kylvämisen jälkeen hallaharsojen alla alkaa nopeasti näkyä ensimmäiset vihreät piipot. Hetkessä ovat rucola ja muut salaatit poimittavissa. Pian on kesärullissa omat korianterit ja retiisit.
Alkukesästä minttupenkki räjähtää niin isoksi, että on pakko pitää mojitojuhlat (ohje kirjassa!), jotta saa muovipusseittain minttua kulumaan. Seuraavaksi on jo keskikesä, jolloin kurpitsankukkia voi paistaa öljyssä ja harvennettuja punajuuren naatteja saksia munakkaan täytteeksi. Yllättäen on heinäkuu ja menee päiviä, ettei tarvitse käydä kaupassa ollenkaan! Viljelypalstan suomassa omavaraistaloudessa loppukesä on täynnä ihania salaatteja, aamuisin syötäviä tuoreita marjoja ja loputtomia määriä kesäkurpitsaa.
Kasvattamisessa, niin kuin kaikessa muussakin, kannattaa varoa liiallisuuteen menemistä. Omaan miekkaan hukkuminen tapahtuu siinä vaiheessa, kun kitkeminen stressaa enemmän kuin aurinko paistaa. Oman palstan pitäminen kannattaa aloittaa harkiten. Ikuisten kirvojen, sinnikkäiden rikkaruohojen ja citykanien raateleman papupenkin kanssa on helppo elää, kun pakkaa mukaan oikeat eväät. Vuosien myötä pettymykset muuttuvat voitoiksi, ja omat vahvuudet ja ilonaiheet löytyvät.

Teksti on ote kirjasta Armas aika – nautiskelijan kesä.

9789515240361
Palstalle kannattaa pakata evääksi vaikka itsetehtyjä proteiinipatukoita, joiden ohje löytyy kirjasta!