jhoyh_fb828x315

Ihmisyys voi olla myös sitä, mitä haluamme sen olevan.

En voi muuta kuin vilpittömästi kehottaa tarttumaan tähän hetkeen ja lukemaan tämän kirjan, kirjoittaa S&S:n Johanna Forss.

Sinä olet elossa, koska luet näitä rivejä. Minäkin olen, koska kirjoitan tätä. Tom Malmquistin romaani on täynnä kuolemaa ja surua, mutta vielä enemmän se on kirja elämästä. Yksinkertaisesti nerokas nimi – Joka hetki olemme yhä elossa – kuvaa sitä, mikä erottaa meidät kuolemasta. Yksi hetki. Sitten seuraava. Kunnes hetket loppuvat. Joskus niiden loppuminen on suurempi yllätys, joskus pienempi. Väistämättä ne loppuvat.
Olen lukenut surusta ja kuolemasta myös kirjoja, jotka kertovat ensisijaisesti siitä, kuinka kauhea ihminen on. Nämä kirjat kuvaavat surua yhteiskunnallisena, rakenteellisena. Ne kertovat sodista, kidutuksesta, kaikesta siitä mitä emme halua tunnistaa inhimilliseksi. Ne kirjat meidän pitää lukea, jotta ymmärrämme että ihmisyys ei ole aina sitä, mitä haluamme sen olevan.
Malmquistin romaani kuvaa surua tavalla, jonka jokainen meistä tunnistaa inhimilliseksi. Ja juuri siksi meidän on hyvä lukea se. Se on romaani, joka on sydäntäsärkevä mutta toiveikas, se kertoo, kuinka vahvasti me kiinnymme läheisiimme, kuinka valtava heidän jättämänsä aukko on. Ihmisyys voi olla myös juuri sitä, mitä haluamme sen olevan.
Malmquist kertoo tarinan, joka meidän on hyvä lukea, jotta muistamme olevamme inhimillisiä olentoja, ja hän tekee sen tavalla, joka on kirjallisesti huikea. Hän rakentaa tarinaan jännitteen, joka tekee mahdottomaksi laskea kirjaa käsistään.
Suoraviivaisesti Malmquist johdattelee meidät syvemmälle myös siihen, mistä tässä surussa on kysymys. Millainen oli juuri hänen Karininsa, mitä hänen rakkaaltaan jäi jälkeen. Kaikkea leimaa armoton rehellisyys. Tom ja Karin eivät ole täydellisiä, heidän rakkaustarinansa ei ole eeppinen. Se on oikea rakkaustarina, ja siitä syystä vielä paljon koskettavampi. Heistä lukiessaan nykyajan kaunokirjallisuuden konventioihin turtunut lukija ei voi sivuuttaa jotakin asiaa tyypillisenä juonenkäänteenä.
Vähintään yhtä koskettava on kertomus Tomin rakkaudesta lapseensa. Se ei ala helposti, eikä itsestäänselvästi, muuta siitä kasvaa oikea rakkaus, joka kestää ihmisiän.
Siksi en voi muuta kuin vilpittömästi kehottaa tarttumaan tähän hetkeen ja lukemaan tämän kirjan, joka muistuttaa sinua siitä, että olet elossa ja olet ihminen.

kansi_jokahetkiolemmeyhaelossa_FINAL.indd
Joka hetki olemme yhä elossa perustuu tositapahtumiin. Se on vahva, tunteilematon ja kaunis kirja vuodesta, joka muutti kaiken.